— Seuraavalle vuodelle minä en tilaa yhtään sanomalehtiä, koska ne antavat sellaisia päänpälkähdyksiä Nykäsellekin. Ja teidän pitää olla läsnä joka kokouksessa, jotta minä saan tarkoin tietää, mitä siellä tehdään. Nykyään ilmaupi jo Helsingissä työlakkojen oireita, ja ne ovat vaarallisia. Käskekää Pura tänne tulemaan heti!
Työnjohtaja lähti. Hän äsken mennessään oli odottanut kovaakin kiitosta patruunilta valppaudestaan. Mutta nyt tuo käynti tuntui siltä, kuin olisi käynyt kylmillään olevassa huoneessa, mistä mielellään pois lähtee. Tultuaan verstaaseen, meni hän Puran luo, joka innoissaan viilaili pöytänsä ääressä vihellellen. Työnjohtaja tahtoi saada jotain korvausta ja nautintoa edes Purankaan kustannuksella, kun patruuni oli ollut noin kylmäkiskoinen. Hän mennessään Puran luo löi häntä takaa olkapäälle, jotta Pura havahti, ja sanoi ilkkuvasti:
— Menkää nyt tekemään selkoa itse patruunillekin eileniltaisesta keskustelusta.
Pura huomasi työnjohtajan lausumistavasta, mikä ääni kellossa oli. Työnjohtaja oli siis käynyt nurjassa mielessä puhumassa patruunille. Pura loi häneen pitkän, halveksivan katseen ja lähti patruunin luo. Mutta työnjohtaja nolostui ja kääntyi tarkastamaan Puran viereisen miehen työtä. Puraa vähän aristi mennä, sillä tuo kerrallinen käynti, jolloin patruuni oli hänelle kauhistunut, tuli nyt niin kammottavana, ihka ilmeisenä mieleen. Mutta hän koetti rohkaistua.
Patruuni oli jo täydessä puvussaan työhuoneessa, kun Pura astui sisälle. Patruuni ei ensin puhunut mitään, vaan nousi istumasta kävelemään. Pysähtyi sitte aivan Puran nenän eteen ja kysyi vakavasti:
— Mitä yhteyttä on raittiusseuralla ja työmiesten henkivakuutuksella?
Pura vähän hämmästyi kysymystä, mutta patruuni katsoen häneen odotti häneltä vastausta.
— Itse asiassa ei mitään, vastasi Pura ja huomasi saaneensa itselleen tukalan kysymyksen, mutta patruunille varsin otollisen häntä moittiakseen.
— No, miksi sekoitatte nämä toisiinsa — ja minun kustannuksella? Häh?
Patruuni alkoi jo kiivastua, ja yhä tukalammaksi tunsi Pura tilansa.