1. Kirjantekijän sääty ja sukuperä.
2. Poika.
3. Valentin käsityöläisopissa.
4. Valentin kirjurina.
5. Erlachin jääkäri.
6. Varotus.
7. Portinvartija.
8. Hyökkäys.
9. Ryöstö.
10. Rikos tulee ilmi.
11. Jumalan tuomio.
12. Pako.
13. Rutto.
14. Kotiintulo.
15. Kirje.
16. Kirje (jatkoa).
17. Kirje (jatkoa).
18. Kirje (jatkoa).
19. Kirje (jatkoa).
20. Kirje (jatkoa).
21. Kirje (jatkoa ja loppu).
22. Valentinin kuolema.
23. Toinenkin Jumalan tuomio.
24. Loppu.
Alkulause ensimmäiseen saksalaiseen painokseen.
Mitä nykyiset, taulun muotoon laaditut kirkonkirjat luultenkaan eivät tule jättämään jälkeentulevaisillemme, on minun usein suotu nähdä vanhoista kirkonkirjoista, — ja on se ollut valaisevana katsauksena sen ajan kirkolliseen seurakuntaelämään.
Sommerhausenissa, jossa ennen olin pappina, olen todelliseksi mielenylennyksekseni usein lukenut sikäläisen vanhan koulumestarin, Udalrikus Gastin, kolmikymmenvuotisen sodan aikana laatimaa kirkonkirjaa. Sanotun miehen oli tapana asian ohella merkitä kirkonkirjaan kaikenlaisia historiallisia tahi muuten herttaisesta, yksinkertaisesta ja tosi kristillisestä mielestä johtuvia muistoonpanojaan, jonka tähden tuo vanha koulumestari on käynyt minulle hyvin rakkaaksi. Samoin kuin hänen lukuisista, seikkaperäisistä reunamuistutuksistaan koetin tehdä itselleni selväksi hänen sisällisen katsantotapansa, niin pyrin myöskin muodostamaan itselleni yhtenäisen yleiskäsityksen hänen ulkonaisista elämänvaiheistaan. Johtona tähän käytin erästä hänen kirjoittamaansa vanhaa kirjettä, jonka olin sattunut saamaan käsiini, eräitä perhepapereita, erästä vanhaa testamenttikirjaa ja vihdoin erästä mieltäkiinnittävää käsinkirjoitettua Limpurg-huoneen aikakirjaa, jonka Sommerhausenin omistaja, kreivi Ludvig von Rechteren ystävällisesti antoi minun käytettäväkseni.
Mieluummin olen antanut kertomuksen sujua vanhan koulumestarin omasta suusta; mutta tarkkanäköinen lukija huomaa sittenkin helposti, missä kohdin hän itse todella puhuu ja missä minä ainoastaan saatan hänen puhumaan, koskapa, mitä kirjoitustapaankin tulee, olen vähemmällä tarkkuudella koettanut seurata vanhentunutta kieltä kuin välttää nyt käytännössä olevaa, mikä kertomistapaan nähden vaikuttaisi miltei häiritsevästi.
Täten toivotan kirjaselleni suosiollisia lukijoita ja — Jumalan siunausta.
Eschau, lähellä Aschaffenburgia, 30 p. toukokuuta 1851.
Tekijä.
Ensimmäinen luku.
Kirjantekijän sääty ja sukuperä.