»Niin, niin.»
»Te olette isänne ainoa perillinen?»
»Kukapa toinen isäänsä perii kuin hänen lapsensa».
»Ja te rupeatte papiksi?»
»Tuo on tosin vähän isäni tahtoa vastaan. Hän arvelee, että minusta tulisi kruununtiellä suuri mies; mutta minun oma haluni on pappisvirkaan, ja samaten kuin te rakastatte talonpoikaista ammattianne, en minä saata olla antautumatta siihen säätyyn, jota minä rakastan».
»Se on oikein … papeilla on suuret tulot».
Maisteri hymyili.
»Oikein, oikein!» sanoi lautamies iloisesti. Hän oli, niinkuin tuomari tapasi sanoa, »eksamineerannut vankiaan». Hän oli mahtava tuossa. Hän mietti vähän aikaa, laski sormensa nenälleen, ja lähestyen maisteria kysyi hän:
»Paljonko isänne jälkeen saatte? — Antakaa anteeksi, mutta isän on velvollisuus kaikki tietää».
»No, ja kun tuon saatte tietää?»