Tässä tungeiksen mieleeni ajatuksia, joita tällä sydämen alalla voidaan ajatella niin monia, kuin sydämiä maailmassa on — mutta nyt ei ole tässä tilaisuutta ruveta tutkimaan näitä ihmis-sydänten ihmeitä, eikä siis lisäämään tuota jo vastamainittua ääretöntä kirjastoa vähän-arvoisella lisäyksellä. Lukiakin ollee minulle kiitollinen, että haudon ajatukseni, mietteeni omassa povessani ja ryhdyn jälle kertomukseen.
Kapteenin tytär oli rakastunut köyhään talonpoikaiseen nuorukaiseen! Se semmoinen kumma tapahtuu usein maailmassa, ja usein tapahtuu myös tässä, että semmoinen rakkaus murtaa kaksi sydäntä. Miten oli käyvä kapteenin tyttärelle? Sitä emme vielä tiedä. Hän salasi salaisuutensa syvällä omassa povessaan.
Emmekö tiedä? — Me tiedämme sen. Amandan sydän on murtuva, sillä orpo, jota hän rakastaa, ei rakasta häntä. Liina, provastin sisaren tytär, on Heikin kaikki kaikissa maailmassa.
V.
Yöllä ennen rikosta.
Siitä päivästä, jona kauppias Karlgren Anterolle ilmaisi kapteeni Kornmanin aikomukset ja antoi hänelle viittauksia kapteenin edellisestä elämästä, ei ennä sanaakaan asiasta puhuttu. Mutta että he sitä muistivat, nähtiin selvästi. Sillä muutaman päivän kuluttua sai kauppias Anterolta tietää, että rantamakasiinit olivat tyhjät; että lattian laudat siinä olivat irroillaan, jotta ne aivan hyvin voisivat peittää, jos mitä niiden alle uskottaisiin.
Kauppias ei tuohon Anteron ilmoitukseen mitään vastannut; mutta hän palkitsi häntä lukemalla hänelle uuden kirjeen, minkä hän vasta oli saanut. Tässä kirjeessään ilmoittaa kapteeni tulopäivänsä ja mitä kauppiaan oli aikeitten onnistumiseen tehdä.
Kesä oli ollut ylön ankaran kuuma. Tämäkö vai mikä oli päästänyt Aasialaisen taudin, julman kolera-ruton julmasti raivoomaan Europassa. Europan pohjoiset maatkaan eivät siitä säästyneet. Taudin hirmuisuus, sen pikaisuus, sen säälimättömyys oli kaikkialla hämmästyttänyt ja peloittanut ihmiset. Joka päivä, joka posti toi tietoja uusista uhrista, joita tauti oli vaatinut ja saanut. K——n vähäisessä kaupungissa sitä julmasti pelättiin, ehkei vielä ainoatakaan koleratapausta siellä ollut tapahtunut. Kaupungin vanhemmat olivat päättäneet ettei etelästä päin tulevat laivat ensinkään saisi laskea satamaan, ennenkuin voitiin olla varmoina siitä, ettei laivassa löytyisi tarttuvaa tautia. Tätä sääntöä noudatettiin suurimmalla tarkkuudella K——n kaupungissa, jotta ei vaimokaan moniin päiviin päässyt kotiin palannutta miestään tervehtimään laivaan, joka oli laskenut ankkurinsa aivan kaupungin likisyyteen.
Tähän oli kapteeni Kornman turvainnut, kun kyhäsi sukkelan, mutta vaarallisen tuumailunsa. Sillaikaa kun laiva oli rutto-salpauksessa, oli se tyhjennettävä makasiineihin. Kapteeni lupasi tulla näitä niin liki kuin mahdollista oli, ja kauppiaan tulisi levittää kaupungissa huhu, että pian joka mies laivassa oli taudissa. Mitään likempiä määräyksiä ei kirje sisältänyt. Laivan tyhjentäminen olisi tapahtuva asiain haarain mukaan. Turvallisuudeksi kauppiaalle, jonka arkuutta kapteeni tiesi, oli hän kirjeesensä pannut erään P. S., jossa ilmoitti, ettei kukaan laivassa ollut tuntiakaan sairastanut mitään tautia, vielä vähemmin julmaa koleraa.
Näin olivat asiat, kun myöhään eräänä yönä Antero heräsi siitä, että hänen akkunallensa kolkutettiin; hän nousi kiiruhusti. Merimies seisoi akkunan takana ja tahtoi puhutella kauppiasta. Antero arvasi kohta, että kapteeni oli tulossa; tahi että ainakin merimies toi uutisia Konkordia-laivasta. Hän meni pikaisesti kauppiaan luo; eikä aikaakaan, niin oli merimies päästetty konttoriin, ja siellä pidettiin nyt toimen keskustelu.