Antero oli arvannut oikeen. Edustalla, vaan muudan peninkulma kaupungista, purjehti laiva, valmiina laskemaan rantaan, milloin tilaisuus katsottaisiin soveliaimmaksi. Tätä ja muuta, miten olisivat asiat kaupungissa, oli merimies tullut tietämään.
"Kaikki on hyvin" — vastasi kauppias, ja Antero lisäsi:
"Kutka vaan ovat voineet, ovat muuttaneet maalle asumaan, mikä sinne mikä tänne. Puhe on levinnyt, että kolerarutto mielusasti anastaa semmoisia kaupungeita, mihin tuuli mereltä pääsee vapaasti puhaltamaan".
Merimies naurahti. Mutta Antero jatkoi:
"Makasiinit ovat valmiit ottamaan vastaan, mitä teillä on. Tän yönä kumminkin lienee liian myöhäistä laivan pnrjehtia satamaan?"
"Yönä, kuka yöstä puhuu?" kysyi merimies. "Ei! kapteeni käski minun tiedustella oletteko valmiit lastia vastaanottamaan, sekä ilmoittaa että hän huomenna, ennen puolta päivää, laskee niin lähelle rantaa kuin voi. Mitä julkisemmasti tässä menetellään, sitä varmempi on, että kaikki käy hyvin".
Anteron, kun tämän kuuli, täytyi myöntää, että kapteeni Kornman oli häntä etevämpi. Tällaista rohkeutta oli Anteron vaikea ymmärtää; mutta kun hän sen ymmärsi, näki hän että hän itse vielä oli lapsi kapteenin rinnalla.
Kauppamiehessäkin vaikuttivat merimiehen sanat hämmästystä. Hän ei kumminkaan sanonut mitään; hän katseli vaan Anteroa, odottaen mitä tämä vastaisi, ja kun hän vihdoin kuuli Anteron vastauksen: "Se on kyllä rohkeasti tehty; mutta miten enemmän asiaa mietin, sitä luonikkaammalle se minusta näkyy" — niin oli hänkin aivan samaa mieltä.
Siinä sitten keskusteltiin huomispäivän työstä. Ja kun oli lähetetty sana kapteenille: "Terve tullut!" lähti merimies, jonka vene odotti virstan verran matkaa kaupungista, jälle takaisin laivalle. —
Tänä yönä ei enää nukuttu kauppias Karlgrenin huoneessa. Mutta syyt asukkaiden unettomuuteen olivat erinlaiset. Antero puuhasi puodin alla olevassa kellarissa aamupuhteesen saakka. Siellä oli sijaa laitettava, jos mitä kallista sinne kätkettäisiin. Antero oli varova mies. Hän ajatteli: "saattaisipa olla mahdollista, että tulliherra tarkastaa makasiinimme; parasta on, että kalliimmat kalut korjataan turvallisempaan paikkaan". Tätä puuhasi Antero otsansa hiessä.