"500 helisevää kolikkoa on palkkasi".
"Entäs veljenne…?"
"Hän sairastaa, niinkuin tiedät, keuhko-tautia; minä olen vasta käynyt häntä katsomassa. Hänestä tekee kuolema lopun ilman meidän avuttamme".
Jolsan Matti ei vastannut mitään tähän, hän vaan siinä seisoa töllisteli… Konrad alkoi taasen kulkuansa. Hän tunsi miehen, jolle oli ehdoituksen tehnyt; hän tiesi, että kytevä säkene, kun se saa palaa omia aikojansa, vihdoin sytyttää ilmi-tulen.
Hän ei tässä pettynytkään. "500 kolikkoa! Milloin saan minä ne, jos —?"
"Niin pian kuin poika on kadonnut".
Taasen kului kotvan aikaa, jona ei kumpikaan puhunut.
"Mutta jos joudun kiini, niin koskee se päätäni", lausui Matti vihdoin.
"Se on sinun oma asiasi; juuri vaaran tähden on palkkasi niin suuri".
"Ja te saatte vaivatta, vaaratta Rytilän kartanon…"