"Niinkuin kuulutuksessa… Mutta … en minä rupea sen löytäjäksi…"
"Ei sinun sitä tarvitsekaan".
"No silloin ei estä mikään poikaa tulemasta päivän valoon taasen".
Ei siinä sen enempää puhuttu. Kapteeni ja Matti tunsivat toisensa.
"Aivan oikeen — — niinkuin arvasin"? — ajatteli Matti. "Mutta vielä sinä Rytilän isäntänä saat minulle muutamia kolikoita tästä maksaa".
"Se mies olisi valmis tappamaan minuakin, jos vaan kukaan siitä mitään maksaisi" — mietti kapteeni.
* * * * *
Seuraavana päivänä, kun provasti istui kamarissaan ja mietti miten saisi epäluulonsa toteen näytetyksi, tuli hänen vaimonsa kiiruhusti kamariin. Että jotakin oli tapahtunut, sen näki provasti kohta rouvan muodosta ja käytöksestä. "Mitäs nyt?" kysyi hän.
"Kadonnut on löydetty" huusi rouva, "Sorvarin muori on hänen löytänyt".
Provasti hypähti ylös. "Mistä? milloin?"