Leistin mentyä nousi ilo yhä suuremmaksi. Melskeen keskellä kuulemme kreivin kuiskaavan erään upseerin korvaan: «Minä olen taitavasti laskenut koukkujani; olisi kumma, jos ei kala tarttuisi«.
«Onnellinen sinä!« vastasi upseeri. «Sinua kaikki naiset suosivat; sinä olet, tottamari, onnen lapsi!«
«Semmenkin kun te minulle olette onnea toivottaneet«. —
Kun aamu koitti, olivat herrat saaneet kyllänsä. He vetäysivät pois, miten parhaiten voivat. Kello löi kolme, kun kreivi oli saattanut ulos viimeiset.
«Hi, hi, hi, hoo! Hupainen, hauska ilta!« virkkoi laiha raatimies mennessään.
«Uh! Sinulla on tänään ollut onnen päivä!« vastasi lihava.
Kreivi G. käveli yksin jääneenä pari kertaa salinsa poikki. Hänen poskensa olivat punaiset, hänen silmänsä loistivat, hänen huulensa nauroivat. Viini oli vaikuttanut tuon.
«Saas nähdä, saas nähdä!« lauloi hän.
* * * * *
Marian kamarissa istui Anna.