Klaus huokasi. Hän astui sanaa sanomatta pari kertaa salin poikki.
Sitten seisahtui hän äkkiä majurin eteen ja sanoi, vakavasti katsellen
häntä: «Minä olen jo kauan sitä aavistanut; enemmän kuin ennen muistaa
Maria nyt Johannesta. Mutta Anna! —«
«Anna!« huusi majuri ja hypähti kohoksi. «Sinä, Harmaalan parooni, naisit Annan, murhamiehen serkun! — Jo nyt rupeaa korkea muuri kaatumaan!«
«Vaikka hänen sisarensa, jos murhamiehellä olisi semmoinen sisar kuin Anna. Mutta mitä te sitä kummeksutte? Olisittehan te vastustamatta antanut Marianne Johannekselle«.
«Se on toista. Johannes oli oppinut mies, ja hänestä olisi saattanut tulla suuri mies maailmassa. En minä ole niin itsepäinen, että katsoisin korkeaa ja halpaa sukuperää. Olenhan itse semmoisen isän poika, jonka iso-isä lantaa ajoi. Nero ja työ miehelle kunnian antavat. Mutta sittenkin vaadin minä välttämättömästi suvun puhtautta. Vai luuletko korvani sietävän kuulla sanottavan: Tuossa menee se ja se, jonka serkku surmasi isäntänsä! Ei, ei!«
«Nyt kumootte omat sananne. Olisitte antanut Johannekselle Marianne, ja
Johannes oli kuitenkin Kyöstille lähempi kuin serkku — oli veli«.
«Olisin antanut! Niin olisin, se on totta. Vaan jos nyt tulisi toinen Johannes, jonka veli olisi linnassa, luuletko, että minä hänelle antaisin Mariani ja vävyn nimen?«
Klaus nauroi. «Niin on teidän nyt hyvä sanoa! Te tunnette Marian, eikä
Johannes tulee enään«.
«Niinkö! Eipä niinkään. Jos sama Johannes tulisi, minun saliini hän ei tulisi. Minä tiedän, että isäsi olisi samaa sanonut, samoin tehnyt«.
«Minäkin en ainoastaan luule, että isäni niin olisi sanonut ja niin tehnyt, vaan minä varmaan tiedän sen. Mutta onko kaikki oikein, mitä te ja isäni sanotte? Ajatelkaa vähän: Onko Johannes sillä huonompi, sillä halvempi, että hänellä on veli, joka ei hänen jälkiänsä käy? Pitääkö syyttömän kärsiä syyllisen tähden? Mutta se ei ole teidän ajatuksennekaan. Te puhutte vaan leikkiä«.
«Minäkö leikkiä? Luulen sinua riivatuksi!« huusi majuri innostuneena. «Milloin olen minä tällaisissa asioissa leikkiä puhunut! — Sinä kysyit: pitääkö syyttömän kärsiä syyllisen tähden? Saman kysymyksen teen minä sinulle. Mitä olen minä tehnyt, että minulle kaikki ihmiset nauraisivat ja sanoisivat: tuossa menee majuri —s, jonka vävyn veli on saanut raippoja varkauden tähden ja vihdoin kuoleman mestauspaikalla!«