Katri ei voinut kärsiä kreivin katsetta; hän kiirehti pois; hän juoksi majaansa, ja siellä kohtasi häntä se tuska, joka olisi saanut hänen lopettamaan vaivaloisen elämänsä, ellei himmeä käsitys siitä, että monen vuoden vaivat silloin olisivat olleet turhat, olisi estänyt häntä.

Katri oli alkanut kostonsa; vaan tästä ei hänellä iloa ollut. Hän ei saanut nähdä, miten hän juuri pakenemisellaan kreivin tyköä oli kreivin nukkuvan omantunnon herättänyt paatumuksen unesta. Hän ei tiennyt, että kreivissäkin rikoksensa julmuus tuli ilmi, nyt kun hän näki, mitä hänen muutamat sanansa Katrissa olivat vaikuttaneet. — Mutta ei antanut kukaan Katrille sitä iloista sanomaa, että kreivi vääntelihe ja kääntelihe vuoteellaan, koettaen unen helmaan nukuttaa kipeät tunteensa. Ei ollut Katrille suotu tietää, että kreivi, kun keskiyön hetki oli tullut, juuri näki hänen kuvansa, näki miten hän, Katri, vaalein kasvoin, tuulessa liehuvin hiuksin rannalla seisoi ja lapsensa Aurajoen aaltoihin upotti. — Ei ollut sitä suotu Katrille tietää. Molempain oli suotu kärsiä toisestaan tietämättä. —

Uuden päivän koitteessa nousivat he molemmat.

Kreivi koetti kirouksilla poistaa mielestään kaikki, mutta turhaan. —

Katri seisoi vilustuneena mökissään, viluansa kumminkaan tuntematta, ja silmäili ulos. Katri muisti nyt Kyöstiä. Hän ei tiennyt, että Kyöstikin oli unettoman yön viettänyt Turun linnassa.

«Olisiko Kyösti pettänyt minut?« — kysyi hän itseltään. «Olisivatko ne siteet, joilla hänen itseeni kiinnitin, olleet niin kehnot, että katketa olisivat voineet; vai olisiko häntä onnettomuus kohdannut?« Näin kysyi hän, ja varhain aamulla, kun Turku vielä nukkui, hiipi hän ulos tiedustelemaan. Hän kulki sen talon sivu, joka ei salli asujantensa kulkea ulos ja sisälle oman tahtonsa mukaan. Hän silmäili raudoitettuja akkunoita ja kah! Siinä särkyi yksi, ja siitä tirkistelivät Kyöstin vaaleat kasvot.

Katri oli saanut kyliänsä siitä näöstä.

Hän palasi nyt mökkiinsä takaisin, ja siellä huokasi vaivattu sielu ensi kerran: «Miksi olen minä syntynyt?« —

Kolmen kuukauden ja viiden päivän kuluttua Katri tuon sai tietää.

VI.