«Te ette vastaa!« sanoi Johannes, ja hänen silmänsä näkyivät tahtovan tunkeutua Marian sydämen pohjaan.
«Vastaa? Mihin?« Maria punastui yhä enemmän.
«Minä kysyin, millä mielellä te katselette minua täällä?«
Mutta nyt närkästyi Maria. «Mitä oikeutta teillä on tuota kysyä?« kysyi hän jotenkin kiivaasti.
«Ei mitään«, sanoi Johannes. «Saatatte vastata, ettette tahdo sitä ilmoittaa«. Eivätkä Johanneksen silmäykset eronneet Mariasta.
«Kuka te olette, ja millä oikeudella nuo kysymykset?«
«Minä olen jo vastannut —«.
«Jumalan nimessä!« huusi majuri. «Joko olette riidoin? — Minä, minä tahdon vastata, koska Maria — —«.
«Rakas isäni!« rukoili Maria.
«Suora sana paras! Maria ottaa teidät vastaan samalla mielellä kuin ennen lapsena, sillä hän on tahtonut tavata teitä«.