«Olkaa hyvä ja väistykää vähän!« sanoi hän kreiville, joka ovensuussa seisoi.
Kreivi ei ollut kuulevinaan.
«Olkaa hyvä ja väistykää vähän!« kertoi Johannes kovemmalla äänellä.
Kreivi katsahti halveksien Johannesta, näytti kuulleen pyynnön, mutta seisoi kumminkin liikkumatta.
Johannes ei enää huolinut kreivistä; hän meni ikäänkuin ei kreiviä olisi ollut ovella, töytäsi voimallisesti hänet syrjälle ja poistui kamariin.
«Herra!» huusi kreivi tulisen vihaisena.
Johannes oli tullut lähelle pöytää, jolla oli monenlaatuisia viiniä; hän tarttui lasiin, ja kreiville, joka kiiruhti hänen jälkeensä, sanoi hän kumartaen: «Maljanne, herra kreivi!«
«Herra!« huusi kreivi. «Te olette kolme kertaa peräksyttäin häväissyt minua, te olette loukannut minun kunniaani ja…«
«Antakaa anteeksi!« vastasi Johannes vakavasti. «Se on tapahtunut tietämättäni. Jos loukkasin teidän kunniaanne, niin pyydän nöyrimmästi anteeksi!«
«Kuka te olette?« huusi kreivi semmoisella äänellä, joka vaikutti, että kamarissa olevat kokoontuivat riitaisten ympärille.