«Se, minkä näette«, vastasi Johannes.
Yhä enemmän suuttuneena astui kreivi pari askelta likemmäksi riitaveljeään.
«Ja minkä näen minä? Kehtaatteko sen ihmisten kuullen sanoa?»
Johannes ei ennättänyt vastata, sillä majuri samosi nyt kiroten riitaisten välille. «Herra kreivi, maisteri Johannes! Mitä tuhannen perhanaa riitelette? Eikö maisteri Johannes kehtaa sanoa kuka hän on, herra kreivi? — Minä tahdon sanoa, että hän asuu minun luonani ja kuuluu tästä päivästä minun perheeseni«.
Kreivi G— kumarsi. «Se ei estä minua vaatimasta häneltä anteeksipyyntöä«.
«Minä olen sen jo tehnyt«, sanoi Johannes.
«Te olette talonpoika!« huusi kreivi yhä enemmän vihastuneena.
Kaikki kamarissa olevat kokoontuivat heidän ympärilleen.
«Jumal'auta, herrat!« huusi majuri ja hyppäsi kohoksi vihasta. «Minun luonani tämmöistä! Te olette, herra kreivi, häväissyt minun huonettani — — —«.
«Kuullaan ensin, mistä riita on alkunsa saanut«, sanoi Harmaalan parooni, joka metelin lopulla oli saapuville tullut. «Herra kreivi, arvonne antaa teidän ensin puhua«.