Hiljaa kulki vene. — Sana ei häirinnyt äänetöntä matkaa — —.
Ympäri saaren kulki vene, kiersi lahdet ja salmet. Vieläkään ei häirinnyt puhe luonnon hiljaisuutta.
Alangossa seisoi ikivanha kirkko. Sen ovet olivat kiinni, mutta rannalla poimivat rippilapset kukkia ja taittelivat pihlajanoksia. Veneessä istujat katselivat kaukaa niitä. Soutaja antoi airojen levätä. Sitten loi hän silmänsä saarelle. He olivat nyt rannan lähellä.
Rannalla oli huone.
«Näettekö huonetta saarella?« kysyi nuorukainen.
«Miksi en sitä näkisi. Huvihuoneemmehan se on?« — vastasi neito.
«Lasketaanko maalle?« kysyi nuorukainen.
«Lasketaan. — — Mutta milloin — —?«
«Kohta saatte selityksen, miksi minä olen tälle kummalle retkelle teitä pyytänyt«.
«Kohta! Aina kohta! Aamu joutuu, päivä ehtii, tuskin enää ennätämme
Harmaalaan takaisin«.