Vanhan Livingstonin punaiset kiihtyneet kasvot muuttuivat jälleen nopeasti vakaviksi. "Sotaa vihdoinkin tähänkin maakuntaan, taistelua, jossa ei anneta armoa puolelta eikä toiseltakaan, mitä minä ainakin luulen huomaavani! Ah, tuoltapa tuo kapteeni tuleekin! Tulkaahan hieman tänne syrjään, kenraali. Minulla on teille uutisia, hyviäkö vai huonoja, riippuu kunkin mielipiteistä, mutta luullakseni on kumminkin parasta, ettemme puhu niistä nyt muille tällä haavaa. Kapina on alkanut jälleen. Leonissa tappelevat ne jo kuin paholaiset ja ovat lähettäneet pyytämään teiltä apua."
"Leonissako? Lopezhan oli- muistaakseni ollut siellä maaherrana?"
"Ja on nyt jälleen! En minä valehtele. Hän matkusti Manillaan jollakin tavoin tuon tykkivenetaistelun jälkeen, sai sieltä käsiinsä jonkun lahjottavan vaikutusvaltaisen henkilön ja osasi esittää asiansa niin hyvin, että häntä oikein ylistettiin Valdez-raukan murhaamisesta. Ihmettelen, miten hän voi kääntää asiat niin. Hänet nimitettiin jälleen Leonin maaherraksi ja hänelle annettiin suojelusvartiokin hänen valtansa turvaamiseksi. Siellä on hän ottanut käytäntöön kaikki entiset keinonsa ja viimeksi on hän ruoskituttanut muutamien kylien virkailijat bejucoruoskilla syystä että asukkaat eivät ole maksaneet verojaan."
"Millaisia nuo ruoskat ovat?" kysyin.
Kapteenin kasvot kovenivat. "Bejuco-ruoskassa on paksu bambuvarsi ja siima on letitetty piikkisimmästä rottingista. Se repii ihon kokonaan siekaleiksi ja tavallisesti tappaa uhrit."
"Niin,, ne ovat tappaneet useimmat heistä, jos vain tuon lähetin puheessa on perää, mutta heidän ystävänsä ovat nousseet kapinaan Lopezia vastaan. He piirittivät hänet Leonin kunnantaloon, mutta hän onnistui lähettämään sanan lähimmille espanjalaisille joukoille, ja nyt ne tappelevat koko piirikunnassa. Kapinalliset ovat lähettäneet tämän miesraukan, jota myöskin on ruoskittu, luoksemme näyttämään haavojaan ja pyytämään apua."
"Missä hän on?"
"Valdezin talossa. Tohtori hoitaa häntä."
"Menen hänen luokseen heti. Sillä aikaa on sinun, Amos, koottava kaikki täällä olevat miehemme ja ilmoitettava noille kymmenelle, että he valmistautuvat kokoamaan loppuja. Sinä, Williams, saat pitää huolta pyssyistä ja ampumatarpeista."
Hän poistui nopeasti Valdezin taloa kohti minun palatessani kunnantaloon ja Livingstonin mennessä telakalle, jossa uutta laivaamme rakennettiin, kokoamaan miehiä. Niiden joukossa olivat omat kolme malaijiamme, nuo kymmenen ja viimeisen Tumabongissa olleen vallankumouksellisen joukon taatuimmat miehet, jotka nyt saisivat muodostaa uuden armeijan ytimen, jos nyt sellainen koottaisiin. Muista miehistämme olivat muutamat menneet kotiinsa, mutta useimmat peläten paikallisten maaherrain kostoa olivat katsoneet edullisemmaksi jäädä läheisyyteemme ja elättivät itseään nyt kalastamisella ja metsästämisellä tahi auttamalla hitaita kyläläisiä sellaisten maanviljelystöiden suorittamisessa, jotka olivat aivan välttämättömät, saaden ruoan ja asunnon palkakseen.