Olisi ollut aivan hyödytöntä ruveta todistelemaan tuollaisen teon kunniattomuutta, sillä olisi ollut ehkä kohtuutonta vaatia kunnian käsitteiden voimassa pitämistä tällaiselta orjuutetulta ja sorretulta kansalta. Kumminkin hämmästyimme hieman kuullessamme tohtori Matteo Valdezin, joka oli mielestämme niin kunnon mies, iloitsevan niin avoimesti heidän puolueensa johtajan ja oman veljensä ystävän tekemästä kepposesta.
Päivät kuluivat hitaasti, mutta muut lähettimme eivät palanneet. Heidän turvallinen paluunsa pitkän viipymisen jälkeen ensimmäisellä kerralla piti yllä toivoamme jonkun aikaa sen jälkeen kuin heidän otaksuttu paluunsa olisi pitänyt tapahtua, mutta sitten aloimme saada varmuuden, että heille oli sattunut joku onnettomuus. He olivat poistuneet luotamme maaliskuun puolivälissä, ja vaikka suurin osa seudusta, jonka kautta heidän oli kuljettava, kasvoikin tiheätä viidakkoa, olisi heidän kumminkin tavallisten olosuhteitten vallitessa ja näin kuivana vuodenaikana pitänyt saapua Cavitéhen neljässä tahi viidessä päivässä. Mutta kuukausi loppui ja huhtikuun ensimmäinen viikko kului, ennenkuin Felipe saapui väsyneenä, masentuneena ja yksinään.
Hänen kertomansa juttu oli peloittava. Luiz ja hän, ihmeellisten valepukujensa ja taitavuutensa turvissa, olivat kulkeneet levottoman maakunnan ja myöskin espanjalaisten joukkojen miehittämien paikkojen kautta onnettomuuksitta. He olivat tavanneet tyytymättömien johtajat Cavitén maakunnassa ja vaaratta ilmoittaneet heille viestin. Kaikki siellä asuvat ihmiset olivat olleet äärettömästi tyytymättömät espanjalaisiin ja valmiit lähtemään sotaan, joka näytti ilahduttavan heitä. He huomasivat niin ollen mielihyvällä, että tämä nykyinen liikehtiminen ulottui laajalle, ja saivat myös kuulla Hongkongissa ja muissa paikoissa olevien salaisten johtajien toivovan, että kapina puhjettuaan muuttuisi aivan yleiseksi. Luiz tiesi kapteenin toivovan juuri tätä samaa ja jäi sen vuoksi mielellään vielä muutamiksi päiviksi uusien ystäviensä luokse saadakseen tarkemmin määriteltyjä tietoja Leoniin vietäviksi.
Niin pitkälle siis oli kaikki mennyt hyvin, mutta sitten tapahtui onnettomuus. Muutamat johtajat, heidän joukossaan Luiz, olivat matkustaneet Manillaan neuvottelemaan muiden kapinallisten kanssa. Felipe oli seurannut nuorta herraansa sinne, mutta ei ollut ollut läsnä keskustelutilaisuudessa. Pidettiin kokouksia sekä yleisempiä että yksityisempiä jotka, vaikka ne kaikki olivatkin enemmän tahi vähemmän valtiollisia, eivät suinkaan kaikki olleet kapinallisia luonteeltaan. Useimmat olivat tyytymättömät saarten hallintoon ja olisivat mielellään uhranneet paljonkin saadakseen olosuhteet muuttumaan, mutta he pelkäsivät sisällistä sotaa ja eräässä kokouksessa ehdottivat toisia rauhallisempia keinoja vääryyksien lopettamiseksi. Felipe luuli erään maaliskuun viidentenäkolmatta päivänä pidetyn kokouksen olleen sellaisen.
Kuinka se sitten lieneekään tapahtunut, oli juuri tämä erityinen kokous joutunut viranomaisten tietoon erään papin välityksellä, joka toimi vakoilijana. Talon, jossa kokousta pidettiin, ympäröivät nopeasti sotamiehet, jotka murtautuivat sisään tappaen jokaisen hiemankaan vastustelevan ja vangiten muut. Tietysti oli heillä oikeus menetellä niin, ja jos Luiz Valdez olisi tapettu hänen taistellessaan joukkoja vastaan, olisimme ainoastaan voineet syyttää hänen surmastaan huonoa onnea sodassa. Mutta Felipe oli nähnyt nuo ammutut henkilöt ja hän voi varmasti sanoa, ettei hänen nuori herransa ollut niiden joukossa.
Sitten jatkui kertomus kumminkin niin, että se sai meidät kaikki raivostumaan ja kiihoitti kaikki saarten tyytymättömät toimimaan heti, kun he kuulivat sen. Nuo onnettomat ja puolustuskyvyttömät henkilöt, jotka olivat antautuneet joukoille, vietiin vankilaan ja ammuttiin seuraavana aamuna heitä sen paremmin tutkimatta.
Kun Felipe oli kuullut uutisen, oli hän aivan raivostunut surusta ja koettanut kaikin mahdollisin keinoin saada tarkemmin selville Luizin kohtalon, mutta ei ollut kuullut sen enempää. Hänen kysymyksensä olivat kohdistaneet epäluulot häneen itseensä ja hänet oli vangittu ja asetettu monien kuulustelujen alaiseksi, mutta hän oli onnistunut pettämään vangitsijansa ja oli palannut nyt tuomaan noita pahoja viestejä johtajilleen, jotka olivat hänet lähettäneet. Nämä olivat käskeneet hänen heti mennä kapteeni Hemingwayn luokse sanomaan tälle, että hän heti lähtisi joukkoineen liikkeelle ja yhtyisi heihin, sillä he aikoivat kohdistaa iskun vihollisiin niin pian kuin olosuhteet sen vain sallisivat.
XVII.
ERÄS KAHAKKA JA ODOTTAMATTOMIA UUTISIA.
"Sivistynyt kristillinen vuosisata näkee meidän vielä tappelevan, kiljuvan ja raivoavan, vielä me kiusaamme, lyömme, juoruamme, viillämme ja pistämme hengiltä, vielä me jatkamme liikettämme ja hylkäämme puoleksi valmistetun nahan näyttääksemme raakalaisille, miten on työskenneltävä."