Nyt, emme tietysti voineet sanoa miksi, amerikkalaiset laivat lopettivat ampumisensa ja höyrysivät lippulaivansa johdolla tiehensä koko taistelupaikalta lahden toiselle puolelle. Kuulimme espanjalaisten huutavan riemusta, sillä he luulivat ajaneensa laivat pakoon, ja meidänkin kasvomme kalpenivat katsoessamme noiden kuuden laivan hidasta poistumista. Mitä tämä tarkoitti? Oliko tuo yhtämittainen tuli, jonka alaisina he olivat pari tuntia olleet, niin vahingoittanut heitä, etteivät he enää voineet sitä vastustaa?
"Minusta näyttävät ne aivan vahingoittumattomilta", mumisin. "Luullakseni ei niihin ole osunut ainoatakaan luotia. Voi, toivon, että ymmärtäisin niiden merkinannot!"
"Ne eivät voi olla poismenossa, sillä eiväthän ne suuntaa matkaansa lahden suuta kohti", sanoi Luiz koettaen lohduttaa itseään ja meitä tuolla huomiolla. "Ehkä niille kumminkin on tapahtunut joku vahinko, ja nyt ne menevät korjaamaan sen ennen taistelun uudistumista."
"Ehkä heillä on nälkä", vihjaisi Felipe. "He haluavat syödä rauhassa ja tapella sitten virkistynein voimin."
Olikohan asia niin? Huomasimme äkkiä olevamme hyvin nälissämme ja ehkä heidän laitansa oli samoin. Katsoimme, miten ne ankkuroivat lahden toiselle puolelle, ja niiden harkitut ja tyynet liikkeet vähensivät levottomuuttamme. Kuuntelimme hyväksyvästi Felipen ehdotusta, että hän lähtee hakemaan meille tuoreita kokospähkinöitä ruoaksi. Kun hän hetken kuluttua palasi tuoden niitä mukanaan, söimme ne ahmien.
Mutta aika kului hitaasti melkein yhteentoista asti, ennenkuin amerikkalaiset jälleen nostivat ankkurinsa ja höyrysivät vielä kerran Cavitéta kohti. Silloin, välittämättä omasta turvallisuudestamme, sillä olimme kokonaan unhottaneet aamulliset jännittävät seikkailumme, huusimme:
"Ne eivät ole lähteneet pakoon! Eläköön, ne hyökkäävät virkistynein voimin ollen valmiit kaikkeen! Kunnia sinulle, vanha tähtilippu! Tuo oli ensimmäinen laukaus ja se sattui erääseen amerikkalaiseen laivaan."
Ja todellakin sattui johtavaan laivaan, jona nyt toimi Baltimore, useita laukauksia, jotka eivät kumminkaan aiheuttaneet suurtakaan vahinkoa, ennenkuin amerikkalaiset uudistivat ampumisensa. Mutta kun se vihdoin alkoi melko läheltä, oli sen vaikutus hirveä. Pari espanjalaista laivaa tuhoutui nopeasti: toinen ajautui maihin ja toinen syttyi palamaan. Huusin riemuissani: "Voi, kunpa vain kapteeni olisi saanut nähdä tämän!"
Hänen mainitsemisensa pani minut nopeasti ajattelemaan kauan unohduksissa olleita velvollisuuksiani. Sen sijaan että istuin täällä huutaen ilosta tahi muristen pettymyksestä tämän ensimmäisen näkemäni meritaistelun tapahtumille, olisi minun pitänyt samota seudun halki? niin nopeasti kuin jalkani vain olisivat voineet minua kuljettaa viedäkseni nämä merkitykselliset uutiset vallankumouksellisten joukkojen johtajalle, jonka käytettäväksi minun oli ollut määrä ruveta, jotta hän voisi, valintansa mukaan, kiiruhtaa yhtyäkseen kapteenin joukkoihin ja sitten yhdessä toimia tuon toivotun päämäärän saavuttamiseksi: lyödä espanjalaiset yhtä perinpohjin maallakin kuin nyt merellä. Huomautin siitä tovereilleni, joista Luiz joka tapauksessa oli hyvin pahoillaan velvollisuuksiemme unhottamisesta, mutta nuo toiset eivät väheksyneet taistelujen lomassa sattuvia huvituksia niin paljon kuin olisin toivonut. Laskeuduimme lehväisestä paikastamme maahan, tarkastimme aseemme ja katsahdettuamme vielä viimeisen kerran noihin etäällä oleviin taistelijoihin aloitimme matkamme sisämaahan.