"Eivät ne meistä huoli, Kasim", vastasin. "Katsokaa, tuolta ne jälleen tulevat Cavitéta kohti!"
Kun ne sivuuttivat Manillan kerran vielä, paukahtivat Lunetan linnoituksesta olevat tykit ja muutamia luoteja putosi veteen jonkun matkan päähän amerikkalaisista laivoista. Mutta ne höyrysivät vain hyvin välinpitämättömästi eteenpäin lippulaivan, Olympian, johdolla.
"Katsokaa, katsokaa!" huusimme kaikki yhteen ääneen, kun valkoinen vesipatsas kohosi ilmaan Olympian keulan edestä. Toinenkin seurasi, mutta sekin oli vielä kaukana laivasta. Tiesimme niiden olevan lahdessa olevia vedenalaisia miinoja, jotka eivät olleet täyttäneet tarkoitustaan.
Amerikkalaiset laivat eivät näyttäneet nytkään huomanneen tätä vihollismielistä mielenosoitusta. Ne lähestyivät vain tasaisesti Cavitéta, jossa olevat laivat ja patterit lähettivät nyt heille vihaisen tervehdyksen. Kun amerikkalaiset olivat päässeet noin peninkulman päähän rannasta, vastasivat he lopultakin tuleen. Sekä maalta että mereltä kuuluva pauke muuttui nyt yhtämittaiseksi jyrinäksi ja savu levisi kaikkialle.
"En voi enää nähdä mitään. Kiipeän johonkin puuhun", huusin ja toverini kiiruhtivat seuraamaan esimerkkiä.
Hakiessamme sopivaa paikkaa näimme muutaman suuren puun kasvavan jonkun matkan päässä muista erään kummun laella. Sieltä voimme seurata mainiosti tapahtumia.
Amerikkalaisten tuli näytti rupeavan tehoamaan heti. Laivasto kulki hitaasti eteenpäin noin kuuden solmun nopeudella tunnissa, mutta espanjalaiset eivät osuneet niihin ollenkaan, kun sitä vastoin jokainen laivojen ampuma yhteislaukaus näytti onnettomasti ruhjovan ankkuroituja laivoja. Pyörähdettyään ympäri, mutta pysyen yhä samassa suunnassa, tuli laivasto takaisin ja ampui yhteislaukauksen alihangan puoleisilla tykeillään yhtä suurella menestyksellä. Useat espanjalaiset laivat näyttivät pahoin vahingoittuneilta, mutta siitä huolimatta ampuivat ne vain komeasti, vaikkakin mitättömin seurauksin. Jos niiden tykkimiehet vain olisivat olleet yhtä taitavia kuin rohkeita, olisi tämän päivän onni ehkä muuttunut paljonkin erilaisemmaksi.
Jälleen teki amerikkalainen laivasto koko käännöksen palaten takaisin muutamia satoja metrejä lähempää kuin äsken ja ampuen jälleen murskaavan yhteislaukauksen, joka aiheutti hirmuisen sekamelskan espanjalaisten laivojen joukossa. Lippulaiva, Reia Cristina, oli kärsinyt suuria vahinkoja, mutta se katkaisi ankkurikettinkinsä ja Iäksi ylpeästi Olympiaa vastaan. Yritys oli onneton, sillä sen lähestyessä amerikkalaisia laivoja sattuivat niiden luodit sen keulaan ja perään. Huomattuaan, että oli mahdoton kestää sellaista luoti- ja pommisadetta, kääntyi se jälleen päästäkseen patterin tykkien suojaan, mutta Olympiasta ammuttu suuri projektiili sattuikin silloin sen perään. Se huojui räjähdyksen vaikutuksesta, ja vaikka emme kuulleetkaan ennenkuin myöhemmin sen saamien vahinkojen suuruutta, näimme kumminkin, että ne olivat melkoiset. Tuo suuri ammus oli lakaissut sen kannen aivan puhtaaksi ja räjähdyttänyt sen takimmaisen pannun, ja enemmän kuin puolet sen miehistöstä kaatui tässä onnettomassa yrityksessä parantaa päivän onnea.
Sillä aikaa oli pari torpeedovenettäkin koettanut yhtyä taisteluun. Toinen koetti päästä noiden amerikkalaisten varastolaivojen kimppuun, mutta sitä vastaan hyökkäsi heti muudan raskaasti asestettu tykkivene ja kirjaimellisesti murskasi sen muutamissa minuuteissa. Kun toinen torpeedovene lähestyi amerikkalaisten laivastoa, joutui sekin tuhon omaksi. Sen ammusvarastoon sattui nähtävästi joku pommi ja se räjähti melkein heti, katkesi kahtia ja upposi melkein kaikkine miehineen.
Eräs vanha puuristeilijä oli jo syttynyt tuleen ja paloi iloisesti. Seuraava amerikkalaisten ampuma yhteislaukaus sytytti Reia Cristinankin palamaan. Se ajettiin rantaan ja tulta koetettiin kaikin voimin sammuttaa, mutta turhaan.