"Maani hallitus ei voi pitää tätä minään riippumattomana tasavaltana, ja ellei Aguinaldo luovu vallasta, syntyy taistelu", sanoi hän tohtori Valdezille. "En voi palvella häntä nyt,' kun hän uhmaa kansaani."
Valdez huokaisi. "Ymmärrän kantanne", sanoi hän suoraan, "eikä minun luullakseni tarvitse sanoa teille, miten se pahoittaa mieltäni. Tuon päätöksen, joka oli mielestäni liian ennenaikainen ja harkitsematon, vastustajia ei ollut neuvostossa juuri muita kuin minä. Kaikki muut kannattivat häntä, ja se on nyt tehty. Nyt menetämme teidät, ystäväni, mikä on korvaamaton vahinko."
Kapteeni hymyili. "Luullakseni on minunlaisia joukossanne vielä paljonkin, mutta olen pahoillani, että seikkailu on loppunut. Olen menettänyt rahani, laivani ja vielä enemmän, olen menettänyt vanhan hyvän ystäväni. Hän sanoi asian maksaneen vaivan. En osaa sanoa siihen mitään. Mutta tulopuolelle tappioitamme vastaan voin asettaa muutamien hyvien ystävien hankkimisen — uskolliset malaijini, nuo viisi eloon jäänyttä noista pelottomista kymmenestä ja ennen muita te itse ja Luiz. Tasapuoliset ja uskolliset sanoissa ja töissä, hyvinä ja kovina päivinä, siten voin muistella filippiiniläisiä ystäviämme."
Niin, erosimme heistä surumielin. Näemmekö heitä enää milloinkaan ja tulemmeko vielä joskus näille kauniille saarille, joita niiden asukkaiden ja heidän voittajiensa veri on punannut, ei kukaan voi sanoa? Nyt ne tuntuivat meistä unelta, josta olemme heränneet, uskomatta sitä lainkaan todeksi. Olemme ajautuneet nyt erillemme heistä, mutta jonakin päivänä voimme ajautua takaisin.
Mutta ellei? No, siinä tapauksessa lähettää prikaati, johon me kuulumme, tuo seikkailijoista muodostettu joukko, johon anglosaksit alituisesti lähettävät rekryyttejä, varmasti muutamia aivan yhtä hyviä kuin mekin olimme.