2. Rappio ei ole ainoastaan väärän järjestömuodon, väärän hallinnon, ei ainoastaan henkilökunnan alenneen työtehon syy, vaan se on myöskin hallinnon vaihtelevaisuuden syy.
3. Kollegiaalisen, todellisuudessa vastuuttoman hallinnon sijasta on toteutettava yksilöllinen, vastuunalainen hallinto. — — — Uudistukset on peruutettava ja palattava entisiin asemiin, vanha teknillinen koneisto otettava käytäntöön — —
6. Urakkatyö on välttämätön.
Lopullisena käännekohtana virallisessa neuvostojen politiikassa on vihdoin pidettävä Leninin puhetta "Neuvostovallan lähimmistä tehtävistä" toimeenpanevassa keskuskomiteassa 29.IV.1918. "Tässä vaikuttavassa puheessaan Lenin osoittaa, että sillä tavalla kuin siihen saakka on toimittu, ei päästä eteenpäin, vaan että talouselämän koko organisatsioni on saatettava perinpohjin uudelle pohjalle ja koetettava rakentaa eräänlainen kapitalistis-sosialistinen kompromissitalous" (Sombart). Hän lausuu m.m., "että meidän työmme… on jäänyt kovasti jälkeen siitä, mitä on tapahtunut kansan riistäessä entistä riistäjää, kapitalisteja ja maanomistajia." Tämä merkitsee suoraan sanottuna: entinen talouselämä oli hävitetty — uusi on jäänyt rakentamatta.
Ja Leninkin tulee siihen tulokseen, että yksilöllinen käskyvalta on palautettava ja kollegiaalinen järjestelmä säilytettävä vain valvovana ja edustavana. Hän lausuu m.m.: "Toisesta kysymyksestä, nim. yksityisten henkilöiden diktatorisesta vallasta on nykyhetken erikoistehtävien kannalta lausuttava, että jokainen koneellinen suurteollisuus — s.o. juuri aineelliset tuotannonlähteet ja sosialismin perustus — vaatii ehdotonta ja ankarinta sen tahdon yhtenäisyyttä, joka ohjaa satojen, tuhansien ja kymmenientuhansien ihmisten yhteistä työtä. Niinhyvin teknillisesti kuin myöskin taloudellisesti ja historiallisesti on tämä välttämättömyys ilmeinen, ja sen ovat kaikki, jotka ovat sosialismia tutkineet, tunnustaneet ensimmäiseksi ehdoksi. Mutta miten voidaan taata ankarin tahdon yhtenäisyys? Alistamalla tuhansien tahto yhden tahdon alle. Tämä alistus voi aatteellisen tiedon ja kurin vallitessa tuntua yhteiseen työhön osallisista vain ikäänkuin orkesterinjohtajan lievältä ohjaukselta. Se voi pukeutua diktatuurin ankaroihin muotoihin, — jos ei ole olemassa mitään aatteellista tietoa ja kuria. Mutta tapahtukoon se kummalla tavalla hyvänsä, joka tapauksessa on vastaansanomaton alistuminen ehdottoman välttämätön työn menestymiselle, joka on järjestetty koneellisen suurteollisuuden tapaan. — — — Jota päättävämmin meidän nyt tulee puolustaa armahtamattoman ankaraa mahtia, yksilön diktatuuria määrätyissä työprosesseissa puhtaasti toimeenpanevissa laitoksissa ja määrätyissä tilanteissa, sitä moninaisempia täytyy alhaalta päin suoritettavan valvonnan muotojen ja keinojen olla, jotta karkotettaisiin neuvostovallan väärentämisen mahdollisuuden varjokin, jotta jumitettaisiin pois yhä uudestaan ja väsymättömästi virkavallan rikkaruoho." Lenin toistaa toistamistaan tässä puheessa ehdottoman alistumisen välttämättömyyttä.
Puheessa esitetyn ohjelman on Sombart pukenut seuraaviin kohtiin:
1. Työn tehon ja tuottavuuden kohottamiseksi eri liikkeissä katsotaan välttämättömäksi:
a) korkeammat palkat liikkeen johtajille;
b) ankara kuri liikkeissä;
(ammattimiehiä saadaksemme "on meidän turvauduttava vanhaan porvarilliseen keinoon ja myönnettävä sangen korkea maksu porvarillisten ammattimiesten palveluksista")