c) Taylor-järjestelmän käytäntöönotto;
d) urakkapalkan käytäntöönotto;
e) palkkojen järjestely yleisten työntulosten mukaan tehtaissa tai kuljetusvälineiden liiketulosten mukaan;
f) kilpailu yksityisten tuotanto- ja kulutuskommuunien välillä.
2. Jotta tuotanto ja kulutus saataisiin sopusointuun ja jako voitaisiin toimittaa oikein, on järjestäytyminen kulutuskuntiin välttämätön. Tämä on mahdollista vain kiinteässä yhteistyössä porvarillisten osuuskuntien kanssa. Senvuoksi on neuvostovalta tehnyt näiden kanssa sopimuksen, jossa on täytynyt syrjäyttää joukko sosialistisia periaatteita. [Maist. Heikel on kirjeissään Suomen Sosialidemokraatille kertonut, että tämä sopimus rikottiin dekreetillä 20 p:ltä maaliskuuta 1519. (Kirjoituksessa oli 1918, mutta sen täytyy olla virhe.) "Tämän dekreetin mukaan liitetään ko-operatiiviin (osuustoiminnalliseen järjestöön) koko väestö sekä kaupungeissa että maaseudulla ja että kaikenlaiset sisäänkirjoitusmaksut lakkautetaan. — Täten siis ko-operatiivi etupäässä väestön porvarillisten ryhmien yhtymästä on, elettyään väliaikaisen puolueettomuusaikajaksonsa, muuttunut neuvostojärjestelmäksi, joka kannattaa hallituksen tarkoitusperiä, näkee vihollisia ja ystäviä siellä, missä hallitus niitä näkee, ja tekee hallituksen kanssa jokapäiväistä uutta yhteiskuntaa luovaa työtä.">[
3. Kysymys siitä, missä määrin yksityiselle pääomalle on annettava sijaa kommunistisen tuotannon rinnalla, olisi otettava pohdittavaksi.
Mitä tuloksia on ollut tästä sosialistiskapitalistisesta politiikasta ja porvarillisten asiantuntijain, ammattimiesten, insinöörien, kenraalien y.m.s. ottamisesta suurilla palkoilla neuvostovallan palvelukseen ja yksilöllisen diktatuurin, käskyvallan, luovuttamisesta aktiivisen toiminnan aikana heille ja muille liikkeen johtajille?
Tähän kysymykseen vastatessa pitäisi tarkoin tuntea olojen viimeaikainen, etenkin juuri vuoden 1919 aikainen kehitys Venäjällä. Tältä ajalta tuntuvat tiedot olevan vieläkin niukempia, kuin kuvatuilta alkuajoilta.
Mitä ensinnäkin neuvostovallan yhteiskunnalliseen kokoonpanoon tulee, on siinä kaikesta päättäen tapahtunut tämän politiikan kautta suuri tosiasiallinen muutos, vaikkakin muodot ovat pysyneet entisellään. Ensinnäkin neuvostovallan ruumiiseen on pesiytynyt runsaasti "porvarillisia" soluja, joita on mahdoton sieltä pois kaivaa. Niiden poiskaivamista estävät samat yhteiskunnalliset lait, jotka niiden sinne istuttamisenkin pakoittivat. Bolshevikien rakentaessa teoriansa yksinomaan taloudellisen kuvittelun varaan, tulevat sosiologiset lait nyt ja rankaisevat tämän yksipuolisuuden. Näistä sosiologisista laeista yksi toteutuu nyt Venäjällä karkeimmissa muodoissaan. Tämän lain on Robert Michels (hänen teoksensa ilmestyy piakkoin Kansallisen Edistyspuolueen kirjasarjassa) nimittänyt "harvainvallan rautaiseksi laiksi". Ja sen sisältö on lyhyimmittäin sanottuna: "välittömällä joukkotoiminnalla" ei voida luoda, rakentaa mitään yhteiskunnallista — sillä voidaan vain särkeä.
Venäjällä on syntynytkin jo uusi luokkajako. On olemassa kolme luokkaa: 1) kaikkia yhteiskunnallisia oikeuksia vailla oleva "porvaristo", joka on sorrettu luokka, jolla on ollut vain työvelvollisuus, mutta ei mitään oikeuksia sen vuoksi, että se ei tee työtä (!), 2) yhteiskunnallisia oikeuksia nauttiva työväki ja talonpojat sekä 3) virkavaltainen johtajaluokka, jolla on diktaattorin käskijävaltuudet. Tätä luokkajakoa ylläpitää ja kehittää taloudellinenkin elämä: sangen suuresti eriävät palkkaluokat, jotka synnyttävät ja kehittävät taloudellista eroavaisuutta. Uuden virkavallan syntyminen tunnustetaan viime vuonna uusitussa kommunistisen puolueen ohjelmassakin. Siinä sanotaan nim.: "Laajojen kerrosten sivistyksen puute, välttämättömän hallinnollisen tottumuksen puute, mikä ilmeni joukkojen vastuunalaisille paikoille valitsemissa toimihenkilöissä, välttämättömyys kiirehtiä sekä nykyisinä kovina aikoina kiinnittää palvelukseen vanhan suunnan spesialisteja sekä vielä korkealle kehittyneen työläisluokan pakollinen käyttö sotateollisuudessa, kaikki tämä johti byrokratian osittaiseen uudistumiseen neuvostojärjestelmässä." Ohjelmassa mainitaan muutamia keinoja tätä virkavaltaa vastaan taisteltaessa, mutta ne ovat vanhoja, kauan sitten epäkäytännöllisiksi ja tehottomiksi havaittuja keinoja.