Erään sanomalehtitiedon mukaan piti Lenin lausuneen viimeisessä 1919 vuoden lopulla pidetyssä neuvostojen kongressissa: "Me emme voi luoda hallintokoneistoa ilman vanhojen asiantuntijain apua. Kaikilla aloilla m.m. sotilaallisella, ei vanhoja erikoistuntijoita saada mistään muualta kuin kapitalistisesta yhteiskunnasta. Kun otamme huomioon, että näistä henkilöistä 9/10 on vanhain porvarillisten katsantokantain läpitunkemia, en ihmettele sitä, että johtopaikoissa ja keskusasemissa on entisiä tilanomistajia. Mutta tätä ei voida nykyään auttaa."
Taloudellisen elämän väittävät bolshevikit aikaisemmin mainitussa juhlajulkaisussaan viime aikoina kohonneen. Mutta tiedot ovat niin ihmeteltävän niukkoja, että niihin ei voida paljoa perustaa. Mainittakoon kuitenkin se ainoa tosiasiallinen tieto, joka voi jotain sanoa. Pietarin yhdistyneet automobiilitehtaat ovat julaisseet katsauksen tehtaiden tuottavaisuuteen tammikuusta toukokuuhun 1919. Jos otetaan tuotantoyksiköksi yhden automobiilin valmistus, niin esittävät tehtaat seuraavan tuotantotaulukon:
Tuotanto Suhde- Tuotanto yks. Tuotanto-
yks. luvut kohti työpäiviä suhdeluvut
Tammik. 99 100 83.0 0.012
Helmik. 179 180.8 45.5 0.022
Maalisk. 260 262.6 28.5 0.036
Huhtik. 285 287.8 24.5 0,041
Toukok. 301 305.0 21.5 0.046
Liitettäköön näihin tietoihin muutamia englantilaisen "Economistin" tietoja.
Lokak. 4 päivän "Economistissa" on kirjoitus, jossa tahdotaan osoittaa, että tuotanto on tosiaan Neuvosto-Venäjällä viime aikoina eräillä aloilla elpynyt. Niinpä 24 kansallistutetun paperitehtaan tuotanto laski ensin 65 %. Mutta kappalepalkka Pietarin tehtaissa on saanut tuotannon nousemaan 22 %. Samoin johtui kappalepalkasta 50 %:n nousu päätä kohti lasketussa tuotannossa Tulan sotatarvetehtaassa. Moskovan puolittain yhteiskunnallistetuissa Prokhorowin tekstilitehtaissa johti palkkiojärjestelmä 76 % kasvaneeseen tuotantoon. Toisiakin samanlaisia esimerkkejä esitetään kirjoituksessa. Loppuarvostelu kuitenkin on: "Neuvostolehtien selostukset kuitenkin osoittavat, että yleistä teollisuuden nousua ei ole tapahtunut."
Prof. Isajeff edellämainitussa kirjoituksessaan, joka oli juuri vastausta äsken selostettuun kirjotukseen, huomauttaa, että yhteiskunnallistutettu teollisuus tuotti 1919 vuoden ensi puoliskolla 5 miljardia ruplaa vajausta, s.o. 44.5 % (budjetti 11 miljardia). Ja rautatiet tuottivat tappiota 4 miljardia 5 miljardin budjetista.
Lopuksi on syytä kiinnittää huomiota Neuvostovallan 1919 vuoden ensi puoliskon raha-sääntöön (tulo- ja menoarvioon), josta on verrattain tarkka selostus "Economistin" viime elokuun 23 päivän numerossa. Rahasäännön tulot tekevät yhteensä 20 miljardia ruplaa ja menot 50 miljardia ruplaa, joten vajaus on 30 miljardia ruplaa. Tuloista ovat huomattavimmat välilliset verot (!) 2.5 miljardia ja muuan hämärä summa "valtion omaisuudesta ja pääomasta" lähes 18 miljardia. Menoista ovat tärkeimpiä sotamenot 12 miljardia ja elin-tarvemenot 8 miljardia.
Että tuotannon yleistulos ei sittenkään, muutamilla aloilla mahdollisesti tapahtuneista parannuksista huolimatta, taida olla läheskään tyydyttävä, osoittaa sekin, että järjestetään työarmeijaa, s.o. pannaan toimeen sotilaallinen komento työssä. Tämänkin voimakeinon onnistumista täytyy epäillä. Aluksi pantiin voimaan 8 tunnin työpäivä, josta kaksi tuntia piti käyttää opiskeluun. Kesäkuussa 1919 pidennettiin varsinainen työaika 8 tuntiin. 48 tunnin ja 66 tunnin työviikko on toimeenpantu teollisuudessa ja maataloudessa. Onpa myöskin näkynyt tietoja siitä, että yritettäisiin saada käytäntöön 12-tuntista työpäivää ainakin toisilla työaloilla. Näiden tietojen todenperäisyys ei ole kuitenkaan taattu. Sen sijaan selostettiin "Economistissa" 13/XII 1919 yhteiskunnallistuttamista ja neuvostojärjestelmää, talouselämän alalla vieroksuvia bolshevikien lausuntoja, joissa suoraan esitettiin yksilöllisessä johdossa olevan tuotannon etevämmyyttä.
On yksi valtava talouden ala, josta varmasti voimme sanoa, että kommunismi ei ole sillä ottanut ollenkaan menestyäkseen. Ja se on maatalous.