Juuri tämän esityksen loppuarkkeja painoon pantaessa ilmestyi Karjalan Aamu-lehdessä neuvostolehtien mukaan tehty selostus niistä yleiskatsauksellisista neuvostovaltakunnan taloudellista tilaa koskevista tiedoista, joita ylimmän kansantalousneuvoston puheenjohtaja Rykow on viime tammikuun lopulla antanut. Saakoot eräät selostuksessa esitetyt kaikesta päättäen jokseenkin luotettavat ja samalla valaisevat tiedot tässä sijansa:
Kulkulaitokset. Kun ennen sotaaa ei pahimpina aikoinakaan "sairaiden" veturien luku noussut yli 15 % veturien luvusta, on tätä nykyä yhä edelleenkin n. 60 % vetureista käyttökelvottomia. Joka kunkausi menee vetureita pilalle 200 kappaletta enemmän, kuin mitä niitä ennätetään korjata. Uralin metallin kuljettamiseen on käytettävissä yksi juna kuukaudessa. Turkestanin puuvillan kuljettamiseen Moskovan tehtaille 13 kuukaudeksi menisi nykyisillä kuljetusneuvoilla kymmeniä vuosia. Keski-Venäjänkään raaka-aineita: pellavaa, viljaa, hamppua ja nahkoja ei ennätetä kuljettaa riittävästi.
Teollisuus. Vuoden 1919 lopulla oli yhteiskunnallistutettu n. 4,000 tehdasta. Näistä toimii n. 2,000. Toinen puoli seisoo kylmillä. Teollisuustyössä on n. 1 milj. työläistä. [Krassin esitti Ruotsissa eräässä haastattelussa luvun jonkunverran suuremmaksi.]
Tehtaiden työtehoa kuvaavat seuraavat numerotiedot. 1,194 metallitehtaasta oli käynnissä 614, joille v. 1919 annettiin lupa 40 miljoonan metallipuudan jalostukseen. Tämä määrä on 30 % valtakunnan vuotuisesta metallitarpeesta. Mutta siitäkin suorittivat tehtaat vain puolet, eli 15 % maan metallitarpeesta. Hallituksen ja sen natsionalisoiman teollisuuden käsissä oli 25 miljoonaa puntaa mustaa metallia, 5 miljoonaa värillistä, 6 miljoonaa nauloja ja 3 miljoonaa puutaa muita metallituotteita.
"Se on — sanoo Rykow — alle yhden neljänneksen siitä, minkä maa tarvitsee pahimman metallinälkänsä tyydyttämiseksi ja metalliteollisuutensa hengissä pysyttämiseksi".
Veturitehtaat suorittivat vain 40 % siitä, mitä v. 1913 suoritettiin. Vaunuja tehtiin vain 10 %. Yleinen konetuotanto v. 1919 oli 30 % vuoden 1913 tuotantoon verraten. Maanviljelyskoneiden ja työkalujen tuotanto osottaa 43 % auroja ja 26 % äkeitä.
"Kutomateollisuuden alalla osottaa natsionalisoitujen tehtaiden työteho 10 % normaalituotannosta", sanoo Rykow. 164,000 kutomakoneista oli v. 1919 työssä 10 % ja 7 miljoonasta kehruulaitteesta vain 7 %. V. 1919 nousivat lankavarat 723 tuhanteen puutaan, mutta v. 1920 alkuun supistuivat ne 467 tuhanteen puutaan.
"Moskovassa, Venäjän kutomateollisuuden keskuksessa, joka Englannin ja Saksan kutomateollisuuden jälkeen oli ennen kolmannella sijalla, ilmeni täydellinen seisaus".
Ammattitaitoisesta työväestä on kova puute.
Maataloudesta ei anneta muita tietoja kuin että pellavan tuotanto on alentunut 30 %:iin entisestään.