Kun elintarvetilanne oli näin epätoivoisen raskas, niin ryhdyttiin tähän nähden luokittelemaan kansaa ryhmiin. Lokakuusta alkaen jaettiin ensimmäiseen ryhmään kuuluville 0.59, toiseen 0.375 ja kolmanteen 0.25 naulaa leipää päivässä. Vuoden 1919 alussa vähennettiin taaskin kortti-annosta. Kesäkuussa 1919 saivat ensimmäiseen ryhmään kuuluvat työläiset keskimäärin 0.41 ja virkailijat 0.59 naulaa, päivässä. Tilanne on siis edelliseen vuoteen verrattuna jonkun verran parantunut, mutta pysyy silti perin vaikeana.
On todettu, että esim. Pietarissa saivat erilaisessa taloudellisessa asemassa olevat henkilöt ruokatarpeita kalorioissa lausuttuna seuraavasti:
Kuukausitulot Kalorimäärät
henkilöä kohti Korteilla Vap.kaup. Yhteensä
korkeintaan 75 ruplaa 1018 662 1680
76-150 1012 928 1940
151-250 996 1104 2100
251-350 5017 1507 2524
351-450 880 1564 2447
vähintäin 451 1144 2447 3591
Keskimäärin 1002 1100 2100
Pietarin virallinen "Isvestija"-lehti viime joulukuun 23 p:ltä julkaisee tärkeimpien ruokatarpeiden torihinnat. Joulukuun 19 p:nä oli Sennoilla, Andrejewskin ja Kliuskin toreilla Pietarissa joku määrä elintarpeita myötävänä seuraaviin hintoihin naulalta (400 grammaa): leipä 210-250 ruplaa, jauhot 250-300 r., raavasliha 450-600 r., hevosliha 180-200 r., perunat 85-90 r., rasva-aineet 1,600 r., kasvisöljyt 1,000-1,400 r., voi 2,000 r., sokeri 1,800 r., kananmunat 100 r. kappale, maito 140 ruplaa pullo (2/3 litraa), suola 360-400 r. naula, suolakala 210-260 r. naula, tuore kala 450 r. n., sillit 270-370 rupl. kappale, sianliha 1,000-1,200 r. n., vasikanliha 700 r. n., kohopiimä 300 r. n., hapankerma 900 r. n., erilaiset ryynit 350-400 r. n., ruis (jyvinä) 220-270 r. n., kaura 120-140 r, n., nisujauhot 500 r. n., öljykakut 160 r. n., kanat ja teerit 750 r. n., kuivat vihannekset 240 r, n.
Jos laskisimme hintasuhdeluvun vain ruisleivän, voin, raavaslihan ja sokerin hinnan perusteella, niin huomataan, että hinnannousu on maaliskuun lopussa 1919 321-kertainen ja noiden "Iswestijan" tietojen mukaan vapaassa kaupassa viime joulukuussa n. 4,500-kertainen. Nämä ovat tietysti vallan pintapuolisia arvioita. Mutta sen kaikki edellä sanottu osoittaa, että työläisten palkan ostokyky on alentunut tavattoman paljon enemmän kuin 1/15:ksi. Tarvittaisiin runsaita aivan yksityiskohtaisia tilastollisia tietoja, ennenkuin voitaisiin sanoa jotain täsmällistä työväestön ja talonpoikain realipalkasta ja elintasosta.
Lukijat saavat itse tehdä johtopäätöksensä siihen nähden, tokko on luultavaakaan, että parannusta on tapahtunut — edes suhteellisessa mielessä, s.o, sodan vaikutukset, saarron y.m.s. huomioonottaen. Arvelen esitettyjen tietojen riittävän sellaisen johtopäätöksen tekoon.
Pysyn niissä rajoissa, jotka olen tehtävälleni asettanut ja jätän yleiset arvostelut ja johtopäätökset. Jätän ne lukijan itsensä tehtäväksi.
* * * * *