11. Ulkomaan kauppa yhteiskunnallistutetaan. Se merkitsee sitä, että ainoastaan neuvostovalta voi olla kauppasuhteissa ulkomaisten kapitalistien kanssa.
Pakkoluovutukset tapahtuvat yleensä ilman korvausta.
Lopuksi vielä sananen bolshevikien kirkko- ja kouluohjelmasta. Kaikki yhteys kirkon ja valtion välillä on katkaistava. Valtio sallii uskonnonvapauden, mutta kommunistinen puolue puolueena taistelee kaikkea uskontoa vastaan. Tämänkin periaatteen Lenin johtaa eräästä Engelsin lauseesta, jossa tämä lausuu, että uskonto on valtion suhteen yksityisasia ja jossa hän on alleviivannut sanat "valtion suhteen". Lenin tekee tästä sen johtopäätöksen, että puolue ei enään voi pitää uskontoa yksityisasiana. Viime vuonna uusitussa kommunistisen puolueen ohjelmassa on 11 kohtaa sisältävä luku kouluoloistakin. Sen sisällöstä mainittakoon vain, että "pakollinen, maksuton, yleinen sekä polyteknillinen kasvatus (jonka tulee sisältää käytännölliset ja teoreettiset tiedot tuotannon päähaaroissa) on pantava toimeen kaikille 17 vuotta nuoremmille". "Työkoulut" ja "kansanyliopistot" ovat ne käsitteet, jotka näyttelevät suurta osaa bolshevikien ohjelmassa.
Kansallisuus- ja ulkopoliittisen ohjelman pääpykälä oli aluksi "yleismaailmallinen vallankumous" ja ainakin yleiseurooppalainen neuvostovalta. Niinpä Bucharinkin huudahtaa bolshevikien ohjelmaa kirjoittaessaan: "Kommunistisen puolueen ohjelma on oleva proletaarisen maailmanvallankumouksen ohjelma!". Myöhemmin on bolshevikien ulkopolitiikka, kuten tunnettua, omaksunut enemmän tosi oloja vastaavan ohjelman. Litwinoff vastasikin 1919 vuoden lopulla Kööpenhaminassa sangen vältellen erään haastattelijan kysymykseen yleismaailmallisesta vallankumouksesta.
Olen tässä kuvaillut vain venäläisen kommunismin ohjelmaa.
Aikaisemmin mainitsemani Eduard Palyin hahmoittelema ohjelma on
luonteeltaan hiukan toinen ja tärkeissä kohdissa venäläisestä eroava.
En puutu siihen lähemmin.
BOLSHEVISMI (KOMMUNISMI) KÄYTÄNNÖSSÄ.
Venäjän yhteiskunnallisten olojen kehnoushan on kauan ollut sananpartena länsimaissa. Palautettakoon tässä mieliin muutamia tosiasiallisia tietoja, jotka kuvastavat näitä oloja. Venäjä oli viime vuosisadan loppuun saakka melkein puhdas maatalousmaa. Vasta viime aikoina alettiin sinne, erikoisesti suurpiirteisen valtiomiehen kreivi Witten ohjelmaa seuraten, luoda teollisuutta. Väestöstä oli kuitenkin vielä ennen sotaa n. 80 % maanviljelysväestöä. Tämän maatalousväestön yhteiskunnallinen kokoonpano, asema ja suhde tuotantovälineeseensä maahan oli kuitenkin suuressa määrin onneton. Aikaisemminhan vallitsi maaorjuus ja maa-aateliston mielivalta. Ja vapautuessaan saivat talonpojat yleensä riittämättömän määrän maata ja vielä hintaan, joka Gawronskyn mukaan oli kolmenkertainen maan todelliseen arvoon verraten. N.s. jaetuista yhteismaista oli talonpojalla toisin paikoin viljeltävänänsä vain 3-4 sylen levyinen kaistale (Antti Vesikivi, "Maaseudun Tulevaisuus" 1917, s. 419). Tosin oli talonpoikaisviljelmäin keskimääräinen laajuus suurempi, kuin esim. Ranskassa ja Saksassa. Mutta palstojen sijoitus oli nurinkurinen ja viljelys, talonpoikain tietämättömyyden, kehittymättömän viljelystavan, karjan ja lannoitusaineiden puutteen vuoksi, niin takapajulla, että se tuotti paljon vähemmän, kuin Länsi-Europassa. Venäjän vehnä-sato hehtaaria kohti ei ole ollut edes puolta Ranskan ja Saksan satotuloksista. Sama on ollut laita kauran ja ohran satotulosten. Rukiin ja perunan sadot ovat olleet hiukan parempia. Ja Stolypinin maareformikaan, vaikka sen kautta 7 vuodessa 1906-1913 1,787,000 talonpoikaa erosikin Venäjän 40 kuvernementissa maayhdyskunnasta ja sai maata yksityisomaisuudeksi, ei paljoa parantanut yhteiskunnallista asemaa. Sillä ensinnäkin näiden saama maa, lähes 13 milj. desjatinaa (1 desj. = 1.09 ha) teki vain 11.4 % yhteismaista ja toiseksi olivat nämäkin maapalat usein surkean pieniä. Niinpä kertoo Antti Vesikivi (Maaseudun Tulevaisuus 1917 s. 420), että Kostroman kuvernementissa kullakin talonpojalla oli ennen sotaa yleisesti 1/2 desjatinaa, s.o. n. 1/2 ha:n suuruinen peltotilkku. "Talonpojat huomauttivat siellä, että jos heillä olisi maata neljäkin desjatinaa kullakin, niin he olisivat suuria pohatoita ja vallan hämmästyivät kuullessaan, että Suomessa sanotaan 'pienviljelijäksi' talonpoikaa, jolla on 10 desjatinaa peltoa!" Ja kuitenkin oli Europan-Venajalla v. 1905 kaikkiaan (50 kuvernementissä, Puola poisluettuna) maaomaisuutta 395,000,000 desjatinaa. Tämä maa jakaantui seuraavasti:
"Jaettuja talonpoikaismaita" 139,000,000 desj. eli 35 %
Valtion apanaasi- y.m. maita 154,000,000 " " 39 %
Yksityisomistuksessa "maatiloja") 102,000,000 " " 26 %
Yhteensä 395,000,000 desj. eli 100 %
Yksityisomistuksessa olevasta maasta omistivat
talonpojat 25,000,000 desj. eli 24.1 % aateliset 53,000,000 " " 52.3 % muut 24,000,000 " " 23.6 %