— Saatte tapella tänä yönä, senkin mörkö! Sorjan jalka paukahti permantoon.
Karma hypähti ylös:
— Tapella! Mitä Te höpisette? Eihän tiedustelijat näe yhtä vihollisen päätä liikkumassa!
— Sanoin jo, että ellette usko minua niin — kuolkaa sitte. Teidän tiedustelijanne eivät näe koskaan mitään.
— Puhutte ilkeitä asioita. Hyvä, saamme nähdä. Missä ovat siis tiedustelijamme?
— Tuonelassa.
— Surmattu?
— Eivät suinkaan itsemurhan kautta. Heidät on annettu ilmi, yllätetty ja surmattu. Täällä on petturi, teidän omassa leirissänne.
Karma katsoi tähän naiseen kamalin silmäyksin. Hänelle välähti äkkiä: Tämä nainen on itse petturi. Mutta Sorja kesti Karman katseen ja hän hillitsi itsensä muristen:
— No, hyvä. Saammepa nähdä. Kyllä hänet löydetään. Avaruuden kaikkien tähtien nimessä, kyllä hänet löydetään. Ei ole sellaista koloa tämän tähden pinnalla, mihin hän voisi piiloutua.