— Ei, ei. Ihan varmaan Teidän aivonne kaipaisivat joskus taitavata lempeätä tuudittelijaa, joka houkuttelisi ne joskus lepoon, virkistävään ilmanoloon, joka puhkaisisi Teidän panssaripintanne hyväntuulen ja välittömän keskustelun laukauksilla.
— Ehkä olette oikeassa. Mutta tällä kertaa tahtoisin keskustella vakavasti.
— Se tekee taas erittäin hyvää minulle, vakavuus nimittäin.
Minun elämäni on ollut liian keveätä ja Teidän liian raskasta.
— Sanokaa minulle, Sonja hyvä, kuka on tämä Sorja?
Sonja hätkähti. Nähtävästi häneen koski kipeästi.
Tarja huomasi tämän.
— Kenties satutin arkaan kohtaan — — —.
— Ei mitään, ei se mitään.
— Mutta minulle olisi hyvin tärkeätä tuntea hänen entisyytensä. Seikka on semmoinen — — — Turja mietti.
Sonja hengitti kiihkeästi ja odotti jatkoa.