Mutta Borealia ei hiiskahdakaan.
Turja istuu tuskaisena siksi kun tullaan aivan lähelle. On jo hämärä. Mutta Turja koettaa tarkastella kaukoputkella Vanhaa Borealiaa. Kovin se on lumen peitossa. Mutta näkyyhän kuitenkin tumma täplä siellä täällä — ne ovat asumuksia. Ja ellipsoidi Kapitolion katolla loistaa.
Mutta tuollahan liikkuu tumma ryhmä! On siellä sittekin eloa. Kumma, etteivät vastaa tulella.
— Eikö liiku tuolla tumma ryhmä hämärässä? kysäsee Turja miehiltä antaen kaukoputken heille. Miehet katselevat kaukoputkella ja sitte toisiinsa äänettöminä, kuin peljäten.
Vihdoin tulee hitaasti:
Kyllähän siellä — — — mutta eivät ne taida olla ihmisiä.
Turja tempaa kaukoputken ja — kylmä hiki pusertuu hänen otsallensa. Avaruuden vallat, oi suuret Avaruuden vallat — ne ovat ilveksiä — ne ovat petoja — — —!
Nyt jysähtää Turjan mieleen kuin hirmuinen, hirmuinen paino.
Mutta vielä hän taistelee vastaan. Kenties siellä nukutaan tai kenties kansa on jo lähtenyt jäätikölle. Eihän maan autius vielä merkitse ehdottomasti kansan kuolemaa.
Ja niin lähtee Turja kuulemaan tosiasiain tuomiota tässä asiassa — julmain tosiasiain musertavaa tuomiota.