* * * * *
Kun Turja heräsi, oli hän vanha ukko ja hänen ympärillänsä vallitsi pimeys ja kuoleman hiljaisuus. Hän havaitsi olevansa kasematissansa pienellä Avaruudessa kiitävällä Eroksen kappaleella, ainoana seuranansa tässä vierellä Turman tomumaja ja tuolla ulkona jonkun matkan päässä Sorjan palanut ruumis. Turjan oli outo olla, painovoima oli niin tavattoman pieni. Tämä kappale oli niin pieni, että sen reunat voisi nähdä tuonne kummulle.
Turja pukeutuu ilmatiiviiseen pukuun ja panee sen happikoneen käyntiin. Sitte hän hakee esille päiväkirjansa ja kirjoittaa siihen: "Olen tuolla puolella elämän. Avaruuden harmonia soi korvissani. Ja minä todistan: on suuri yhteys, josta me lähdemme ja johonka me palaamme. Rehelliset taistelijat, älkää peljätkö."
Sitte hän sulki päiväkirjarullan vahvaseinäiseen metallikoteloon, otti sen mukaansa, astui ulos, käveli pikku taivaankappaleen särmälle, sinkosi laatikon avaruuteen ja hypähti itse samaa tietä, toivoen pääsevänsä jollekin lähellä loistavalle suuremmalle kappaleelle. Mutta matkalla hänelle avautui Suuren Rauhan portti.