Seuraava aamupäivä käytettiin nousuun jäätikölle. Lumiveturin miehistö avusti. Sitte tapahtui ero. Retkikunnat lähtivät ensimmäiselle varsinaiselle taipaleellensa ja lumiveturin miehistö alkoi laskeutua alas rantaan.
Koko iltapäivä taivallettiin rivakasti melkoisen hyvää jäätikköä. Illalla leiriydyttiin erään harjun pohjoisrinteelle suojaiseen paikkaan. Tästä näkyi lahti kauas koilliseen. Kaukoputkella nähtiin vielä lumiveturi erään niemen taakse kääntymässä. Ja kun ilta oli pimennyt, nähtiin taivaalla sen viimeinen tervehdys: loistava radiosäde.
Ensimmäisen kerran ryömittiin jäätikköilveksen nahasta valmistettuihin makuusäkkeihin, joiden vuorina oleva johtoverkkokangas voitiin lämmittää pienillä akkumulaattoreilla. Jos oikein mukavasti haluttiin nukkua, pantiin makuusäkin alle venyvästä ilmatiiviistä kankaasta valmistettu patja, johon voitiin pumputa ilmaa. Kasematteja lämmitettiin vain pahemmilla ilmoilla.
Turja nukkui huonosti. Lienee jonkunlainen tottumattomuus jäätikköelämään vaikuttanut sen. Hän näki unta, että oli palaavinaan Borealiaan ja nousevinaan pieneen kuutiohuoneeseen Kapitolion katolla. Siellä nukkui Urja kiikaripöydän ääressä. Hän laski kätensä puolisonsa olalle mielessä monta lämmintä sanaa, joita ei ennen ollut tullut lausuneeksi. Hän oli oikein iloinen kuvitellessaan saavansa puhella Urjan kanssa hauskasti, mieli aaltoili niin lämpöisenä. Mutta Urja ei herää, vaikka hän pudistaa häntä olkapäästä. Kylläpä on Urja kulta väsynyt, ajattelee hän ja koskettaa kädellään hänen otsaansa. Se on jääkylmä. Urja on jäätynyt. Turja kauhistuu ja alkaa silmäillä ympärilleen. Hän huomaa, että koko Borealia on kuollut, hautautunut jäähän. Ainoastaan Kapitolion huippu kohoaa jäätikön pinnalle ja siellä kuutiohuoneessa istuu Urja kiikarin ääressä jäätyneenä.
Turja herää hiestyneenä. Makuusäkissä oli liian lämmin. Hän työnsi päätänsä ulos, viillytteli ja mietti unta. Hän päätteli sen olevan tulosta viime aikojen mietteistä.
Aamulla selitti Turja kaikille matkasuunnitelman, ilmaisematta vielä matkan oikeata tarkoitusta. Nyt matkataan kaikki yhdessä, metsästämättä muuta kuin retkikunnan tarpeiksi. Myöhemmin eroavat retkikunnat. Ja palatessa vasta metsästetään. Tarkemmat ohjeet kullekin retkikunnalle antaa hän sitte kun on saavuttu eroamispaikkaan.
Sitte taivalletaan päivämatka toisensa jälkeen, toisinaan hyvää kyytiä tasaisella jäätiköllä, mutta useimmiten ponnistellen myrskyssä, lumessa ja kuilujen uhkaamana. Nunataki toisensa perästä nousee taivaanrannalta näkyviin, sivuutetaan ja häipyy taasen taivaanrannan taakse. Turja tekee havainnoita, tarkkaa ja miettii kaikkea ja tekee muistiinpanoja.
Karma ja Jorma ovat kerrassaan mainioita jäätikön kulkijoita ja matkatovereja. Ja miehistö on yleensä reipasta ja kunnollista. Pian huomataan Ormakin mitä parhaaksi retkikunnan jäseneksi. Kun on taivallettu tuima päivämatka, rallattaa hänen kielensä illalla kuitenkin niinkuin olisi kotonansa istunut. Hänen ja Jorman kustannuksella lentää toinenkin sukkeluus. He vastaavat puolestaan sen kun kerkeävät. Vielä illalla huudellaan makuusäkistä toiseen. Ja kun Turja on jo tuokion nukkunut ja herää, kuulee hän Jorman ja Orman makuusäkistä puheen pärinän, jonka katkaisee silloin tällöin lyhyt joraus. Orma pitää huolta kaikkien miesten ruuasta ja puvuista puolueettomasti. Jorma pyrkii joskus piloillansa näissä asioissa parempaan suosioon, mutta saa nenällensä miesten suureksi iloksi.
Vaarallisilla paikoilla kulkee kukin retkikunta pitkiin köysiin sidottuna. Silloin tällöin soljahtaa joku aina kuiluun pettävän lumipeitteen läpi mutta hänet vedetään ylös.
Kerran on etumaisimman joukkueen johtajana, "langanpäässä" Karma. Kuljetaan juuri railoja täynnä olevaa jäätikköä. Railojen yli johtaa lumisilta, joka useimmiten kestää, mutta saattaa myöskin pettää. Etumaisen "langan" miehet ponnistelevat juuri loivaa rinnettä ylös vetäen rekeä perässään, kun langassa tuntuu nykäys. Pysähdytään ja katsotaan. Langanpäämies on kadonnut. Vakuudeksi luetaan miehet. Yksi on poissa. Minne se on joutunut? — Vähitellen saadaan selville, että Karma on soljahtanut railoon ja hän on jollain käsittämättömällä tavalla irroittunut köydestä. Kun kaikki kerkiävät paikalle, pidetään neuvottelu. Railo on varmaan hirvittävän syvä. Vähän on toiveita Karman kotiutumisesta. Mutta päätetään kuitenkin yrittää. Jorma lähti ryömimään suksien varassa köyteen sidottuna aukolle, josta Karma oli pudonnut. Päästyään perille hän pani kätensä torveksi ja huusi kaikin voimin aukosta alas. Sitte hän kuunteli ja ilmoitti, ettei kuullut kuin oman äänensä kaikua.