Sitte sujui kaikki taasen entistä luistavammin. Kansa naureskeli, mutta se ei häirinnyt Jormaa eikä Ormaa.
Ja nyt oli lähdön hetki. Nopeakulkuinen lumiveturi oli valmiina viemään retkikuntia alkumatkan. Siihen ja sen vetämään alukseen olivat varusteet lastatut. Ravintoa oli mukana pariksi sadaksi päiväksi. Oli mukana kolme erikoisen hyvin rakennettua ja varustettua kasemattia, kukin kolmessa osassa, kokoonpantuina. Varusteita kuljetettiin kuudessa kevyessä, taipuisasta metallista tehdyssä kelkassa, jotka olivat varustetut yksinkertaisella koneistolla, joka kuljetti niitä tasaisemmilla kentillä. Purjekin niihin voitiin kiinnittää ja käyttää hyväksi tuulta. Miehistölle oli varattu suksia ja lumikenkiä.
Turjan matkasuunnitelma oli: Ensin lumiveturilla tasaisesti jäätynyttä merenlahtea niin kauas lounaaseen kuin pääsee. Sitte maajäätikölle ja sitä mahdollisimman suoraan etelään.
Kaikki oli valmiina. Turja vain puuttui. Hän oli puolisonsa kanssa Kapitolion katolla pienessä kuutiohuoneessa. Turja otti mukaansa eräitä käsikirjoja sekä ne muistiinpanot, joita hän oli näkemästänsä Avaruuden ilmiöstä tehnyt. He puhelivat matalalla äänellä keskenään. Astuivat ulos ja kiersivät hyperboloidin reunaa pitkin, katsellen lumista maatansa. He muistelivat muutamalla sanalla menneitä aikoja, he tarkastivat kaukoputkella sitä asumusta, jossa he molemmat olivat lapsuutensa viettäneet. Se asumus oli silloin Borealian hauskimpia paikkoja. Nyt uhkasi sitä jäätikkö. He puhuivat toisilleen muutaman sanan, joissa kaukana ja syvällä humisi lämmin hehku, kuin maan sisällä. He muistivat harvoin itseänsä ja omia henkilökohtaisia, keskinäisiä tunteitansa. Nyt toi eron hetki muutaman vavahtavan sanan heidän huulilleen.
Sitte saattoi Urja iloisena Turjan lumiveturiin. Se kiljahti ja lähti. Lähimpien asumusten katoilta kajahti satojen miesten ja naisten äänten voimalla mahtava työmarssi. Se vyöryi asumuksesta asumukseen sitämukaa kuin lumiveturi niitä sivuutti.
Urja seisoi tuokion paikoillansa. Asteli sitte aatoksissaan Kapitolioon. Hetken kuluttua hän nousi pieneen kuutiohuoneeseen, tarkasti kaukoputkella merenlahtea ja löysi pienen tumman pisteen, joka liikkui. Se läheni taivaanrantaa ja katosi pian sen taakse.
XVII luku. Eteläisellä jäätiköllä.
Kymmenentenä päivänä loppui tasainen lahden jää ja vastaan tuli puristusselkiä. Ajettiin lähelle maajäätikköä, pysäytettiin lumiveturi ja Turja nousi Karman kanssa jäätikköharjulle.
Kaikesta päättäen oli tultu lahden suulle ja edessä oli aava meri. Rannikko näytti kääntyvän etelään ja jää oli edessäpäin, niin pitkältä kuin silmä kantoi, liikkuvaa jäätä, täynnä puristusselkiä ja jääröykkiöitä. Kun kaiken lisäksi juuri sillä kohdalla oli sola, jota pitkin näytti sopivalta nousta maajäätikölle, päätti Turja alkaa tästä maamatkan.
Seuraavaan aamuun saakka vietettiin vielä mukavia hetkiä lumiveturissa ja sen vaunussa. Oltiin niin huolettomasti kuin osattiin. Syötiin ja juotiin kotiväen tätä hetkeä varten varaamia herkkuja. Kirjoitettiin muutamia sanoja lumiveturin mukana kotiväelle. Nukuttiin vahvasti ja oltiin hyvällä tuulella. Lahdella tullessa oli pyrytellyt. Nyt näytti ilma kirkastuvan. Kaikki näytti toivehikkaalta.