— Ei, ei, minä tarkoitan: oletko ehjä ja terve ja voitko liikkua?
— On minulla viime aikoina ollut hiukan nuhaa. Mutta muuten kyllä. Liikkua en paljoa voi, sillä tämä jääheulake on niin perhanan ahdas. Totta puhuen minä kaipaan hiukan laajempaa liikkumisalaa. Alaspäin näyttää kyllä olevan tilaa. Mutta minussa on ollut pienestä pojasta saakka sellainen vika, että huimaa päätäni pitkiä matkoja pudotessani, joten minä en haluaisi jatkaa matkaa alaspäin — — —
— Saatko köydestä kiinni, jos se lasketaan samoin kuin tämä lanka? keskeytti Turja.
— Totta puhuen sitä samaa minäkin tarkoitin, että jos olisi nakata köyden päätä tänne alas. Hävettää tosin kun miestä kiikutetaan kuin kapalovauvaa, mutta matkani täältä sinne ylös omin neuvoin voisi kestää niin kauan että — — —
— Laskemme köyden samasta paikasta kuin langankin, keskeytti Turja taasen.
— Parempi olisi laskea se hiukan idempää.
Köysi laskettiin ja Karma vedettiin ylös.
Kysymyksiä sateli hänelle tukuttain. Ihmeteltiin miksi hän ei murskautunut. Kävi selville, että hän oli pudonnut railon itäisestä seinästä ulkonevalle heulalle syvään pehmeään lumeen. Vaikka putousmatka oli hirvittävä, ei hän sittekään saanut vammoja, menetti vain tajuntansa. Vasta toinnuttuaan ja kaivauduttuaan lumesta hän kuuli Jorman äänen ja ryhtyi vastailemaan.
Muuan salaperäinen seikka oli tässä Karman putoamisessa: Vaikka lanka laskettiin aivan siitä mistä hän oli lumen läpi soljahtanut, ei se tullut aivan Karman luo, vaan niin lähelle jääheulan reunaa, että Karma ei uskaltanut kurottaa sitä, vaan oli hänen sidottava akkumulaattorinsa metallipala nauhaan ja heitettävä se puhelulangan ympäri sekä siten ongittava se luoksensa. Mistä syystä osui Karma heulalle eikä jatkanut matkaa kohtisuoraan syvyyteen? Turja kiinnitti tähän heti huomiota ja löysi sille kaksi selitystä: Kun Karma irtautui köyden päästä, saattoi se heilauttaa hänet hiukan sivuun aukon kohdalta ja toiseksi saattoi ilmiöön vaikuttaa maan pyöriminen.
Sitte taasen taivallettiin eteenpäin. Iltapäivällä saapui tuuli takaapäin. Monta päivää oli ollut alituista nousua. Nyt saavuttiin tasangolle. Kelkkoihin kiinnitettiin purjeet ja annettiin mennä hyvää vauhtia. Illalla sakeni tuuli myrskyksi ja toi lunta tukuttain. Aiottiin ensin leiriytyä tasangon reunaan. Mutta kun myrsky näytti yhä kiihtyvän, kuljettiin vielä hämärässä jäätikköharjun yli ja löydettiin sen eteläiseltä rinteeltä verrattain suojaisa leiripaikka. Kun kasematteja pystytettiin, mylvi ilmassa jo hirmumyrsky. Kasematit asetettiin aivan vierekkäin, niin että väliin jäi vain pieni kolmiomainen alue ja huolimatta myrskystä kattoi miehistö vielä tämän reistä irroitettuja osia, suksia ja ilveksennahkoja käyttäen.