Hirmumyrsky piteli retkikuntia tässä leirissä useita päiviä. Niitä kulutettiin miten parhaiten osattiin. Asetettiin elämä mahdollisimman mukavaksi. Tehtiin vieraskäyntejä kasematista toiseen ja tarinoitiin, vaikka puhelu olikin vaikeata myrskyn melussa. Joskus kokoontuivat miehet päät yhteen ja lauloivat kolmisointuisia työlauluja. Vähän niistä sivullinen kuuli. Mutta laulajille itselleen ne toivat mieleen kuvia elämästä kaukana pohjoisessa jään ja lumen ympäröimässä maassa, ja he olivat laulun loputtua vaiteliaita ja tuijottelivat eteensä.
Eräänä yönä heräsi Turja siihen, että oli kovin hiljaista. Hän herätti Karman ja he kaivautuivat kolmiopihasta ulos lumelle. Siellä vallitsi pimeys ja hiljaisuus. Taivaalla paloivat sadat tulitukset. Turja haki sieltä Avaruuden Hirviötä ja luulikin sen näkevänsä. Meteorit vongahtelivat ja räiskähtelivät. Jäätikköilves ulvoi harjun pohjoispuolella. Kaukana etelässä hohti korkean nunatakin huippu omituisessa fosforivalaistuksessa, vaikka juurella vallitsi täydellinen pimeys.
Seuraavana päivänä kuljettiin laaksoa, jossa kaikesta päättäen oli vain ohut jääkerros. Ja tavattiinpa kerran jo maatakin! Iltapäivällä tavattiin hauska leiripaikka ja päätettiin pysähtyä siihen ja vasta aamulla alkaa nousu edessä olevan nunatakirivin yli. Miehistö hajaantui metsästysaikomuksissa.
Jonkun ajan kuluttua palasi Turma, muuan Turjan miehistä, hakemaan apua, ilmoittaen toverinsa Sarkan pudonneen railoon. Miehistö kutsuttiin koolle ja lähdettiin Turman opastamana onnettomuuspaikalle. Se ei ollut kaukana.
Pudonneelta ei saatu mitään vastausta huutoihin. Ei liioin puheluaparaattiin tarttunut kukaan, vaikka se lakkasi putoamasta jo toisella sadalla mitalla. Arveltiin, ettei Sarka näkisikään puhelulankaa, sillä railo oli kapea ja pitkältä lumen peitossa. Turja päätti itse laskeutua kuiluun ottamaan selkoa Sarkan kohtalosta. Köyden päähän kiinnitettiin kori, johon hän astui ottaen mukaansa puheluaparaatin ja valonheittäjälyhdyn. Laskeutuminen alkoi.
Karma oli puheluaparaatin ääressä ja välitti kuiluun painuvan Turjan määräykset miehistölle. Ensin laskua satakunta mittaa, sitte tuli pysäytyskäsky. Sitte taasen alaspäin, kunnes paino köydessä keveni ja tuli käsky, että on laskettava jonkun verran "löysää" ja sitte sidottava köysi vahvasti kiinni.
Kului runsas tuokio, ennekuin syvyydestä tuli mitään sanomaa. Köyden hiljaisista liikkeistä tunnettiin, että Turja liikkui alhaalla. Sitte kuului käsky:
— Vetäkää ylös. Korissa tulee Sarka. Antakaa Orman hoidettavaksi ja ilmoittakaa toivovani, että hän tekee parastansa. Senjälkeen laskette korin jälleen alas ja siinä lyömä- ja murto-aseen. Jos joku miehistä haluaa nähdä mitä täällä on, saa tulla mukaan.
Sarka vietiin tunnottomana leirille.
Kaikki halusivat alas. Täytyi turvautua arpaan. Arpa antoi luvan Jormalle. Jorma kävi hieman hämilleen ja tiedusteli onko mukana Turjan pyytämät aseet, vai lähtisikö hän hakemaan kasematista. Ilmoitettiin, että aseet ovat täällä ja että jos hänen täytyy lähteä Ormalta lupaa kysymään niin saa jäädä pelistä pois. Jorma murisi ja astui koriin.