Tanssi oli Pietarin mielestä hyvin tärkeä, sen kautta kun eri sukupuolet tulivat toisiaan lähemmäksi. Itse hän, tanssi mielellään, samoin hänen puolisonsa ja tyttärensä. Varsinkin oli Pietari mielissään, jos hän huomasi että Venäläiset tanssivat ulkomaalaisten naisten kanssa tai päinvastoin ulkomaalaiset venäläisten naisten kanssa.
Mutta vaikkapa pidot järjestettiin länsimaiseen malliin, oli ero kuitenkin suuri; kömpelyys, tottumattomuus ja raakuus esiintyi joka kohdassa. Seurustelussa sanovat ulkomaalaiset Venäläisten olevan ihan taitamattomia; he eivät osanneet keskustelua ylläpitää; naiset olivat mykkinä, eivätkä käsittäneet hienoa kohteliaisuutta. Sattuipa niinkin, että eräs venäläinen nainen, jota kohtelias ulkomaalainen kavaljeeri suuteli kädelle, käsitti tämän loukkaukseksi ja korvasi sen antamalla hänelle korvapuustin. Ylenmääräinen juominen, johon naisetkin ottivat osaa päihtymiseen asti, osottaa myöskin vanhaa raakuutta. Ja olipa Pietari määrännyt äsken mainitussa ukaasissa, että se, joka ei sen määräyksiä noudattanut, oli pakotettu tyhjentämään n.s. "suuren kotkan", eli suuren maljan paloviinaa. Ulkonainen puoli tuli uudeksi, mutta itse henki ja ydin oli tässäkin kohden kauan aikaa vanha; edistystä se kuitenkin oli ja lähentelemistä eurooppalaisuuteen.
XXVIII. Veroitus ja verojen kokoaminen.
Pietari tarvitsi luonnollisesti paljon varoja saadakseen kaikkia uudistuksiaan aikaan. Valtion menot lisääntyivät vuosi vuodelta ja samassa suhteessa kohosivat verot. Vasta uuteen kuntoon järjestetty sotajoukko, joka tuskin oli entistä pienempi, mutta paljon kalliimpi, sekä laivasto vaativat puolet valtion tuloista. V. 1710 laskettiin valtion tulot noin 3 miljoonaksi ruplaksi; siitä lähes 2 milj. meni sotajoukon ja laivaston ylläpitoon. Sen lisäksi lähettiläiden pito ulkomaiden hoveissa, monet uudet virkamiehet j.n.e. vaativat maksoja, joista ei ennen Pietarin aikoja mitään tiedetty. Pietarin oma elämä ja hovi ei paljon maata rasittanut, hän kun asui ja esiintyi hyvin yksinkertaisesti ilman loistoa ja komeutta. Noin 50,000 rupl. käytettiin siihen hänen loppuvuosinaan, vaikka valtion tulot jo olivat kohonneet 10 miljoonaan.
Rahaa saadakseen kaikkiin tarpeisiinsa täytyi yhäti lisätä veroja ja keksiä uusia tulolähteitä. Hän asetti sitä varten virkamiehiä n. n. "Pribyltschiki", joiden tuli pitää verotuksesta huolta, keksiä uusia verotusesineitä, saattaa syytteeseen henkilöitä, jotka olivat petollisia olleet verojen suorittamisessa. Nämät virkamiehet olivat jonkinlaisia fiskaalia, jotka valtion etuja valvoivat; siitä nimityskin, sillä "pribylj" merkitsee etua tai voittoa. Näiden virkamiesten joukossa oli kuuluisin Kurbatov, joka oli matkustellut ulkomailla ja palattuaan osotti suurta taitoa ja kekselijäisyyttä tällä alalla. Hänen esityksestään useimmat uudet verot saivat alkunsa.
Vanhin vero, jonka jo Mongoolien khaanit olivat Venäjällä ottaneet, oli n.s. päävero; sitä maksoivat kaikki paitsi aateli ja virkamiehet. Talonpojat siitä suurimman osan suorittivat. Jokainen aatelisherran alustalainen maksoi Pietarin aikana 74 kopeekkaa, mutta kruunun tiloilla asuvat, koska eivät niinkuin edelliset herroille mitään suorittaneet, 114 kopeekkaa. Se näyttää meistä vähäpätöiseltä, mutta on otettava huomioon, että rahalla oli silloin paljon suurempi arvo kuin nyt; sillä rahan metalli-arvo oli suurempi ja rahan käyttäminen paljon harvinaisempi. Miehen päiväpalkka oli esim. kesällä 5 kop. ja talvella ainoastaan 3 kop.; jos hevonen oli mukana maksettiin toinen verta lisään; s.o. meidän rahassa miehen päiväpalkka 25 ja 15 penniä ja hevosella noin 30 ja 50 p:iä.
Tämä vero ei riittänyt menoihin, vaikkapa se oli tärkein ja varmin Pietarinkin aikana. Hän ja hänen virkamiehensä tunkeutuivat joka taholle yksityisten tointa verottamaan; valtion käsi kävi hyvin pitkälle katsomatta miten alamaisten edut siitä kärsivät.
Kaupasta puhuessamme mainitsimme, että hallitus antoi vuokraa vastaan eri tavaroiden kaupittelemisen joillekuille henkilöille; toiset tavarat taas olivat valtion yksinomaisena oikeutena. Tästä kerääntyi valtiolle suuria tuloja. Mutta yhä uusia veroja oli sittenkin keksiminen ja varsinkin Pohjan sodan aikana niiden lukumäärä kasvoi kasvamistaan. Kaikki myllyt ja sillat merkittiin ja niistä otettiin vero. Yksityisten kalastamisoikeus kiellettiin: se vuokrattiin eri henkilöille. Joka omassa kalavedessään sen jälkeen kalasteli, häntä kiduttamalla rangaistiin. Jos joku tahtoi tulla satamaan tai kaupungin torille, tuli hänen suorittaa tulli. Yksin saunatkin otti valtio verotuksen esineeksi. Sekin, joka omaksi tarpeekseen piti saunaa, oli pakotettu maksamaan suuren veron. Mehiläispesät verotettiin, käsityöläisten täytyi paitsi ammattioikeuksistaan käyttämistään työkaluista suorittaa valtiolle: niinpä suoritti räätäli saksistaan, seppä vasaroista ja alasimistaan, työmies kirveestään j.n.e. Savutorvista, kellareista, kaivoista suoritettiin vero. V. 1705 annettiin määräys, että se, joka tahtoi tammesta valmistettuja ruumisarkkuja käyttää, maksaisi siitä veron. Olemme jo ennen maininneet, että parroista ja vanhankuosisista vaatteista maksettiin vero. Kaupungin porteilla oli vahtia, jotka tähystelivät kaupunkiin menevien partoja ja takkia. Tavattiinpa niinkin mielivaltaista menettelyä, että pantiin Moskoovan porteille ja suurempiin tienristeyksiin salpoja, ja jokaiselta ajajalta otettiin ilman muuta pieni vero. Tämä tapahtui v. 1710, jolloin suuri vaillinki oli valtion menoissa ilmaantunut.
Postitoimistosta koetti Pietari niinikään hyötyä; hän näet kohotti kirjeiden ja muiden lähetysten maksot suuresti. Mutta seuraus oli se, että tulot vähenivät, koska ei käytetty enää niin paljon postin välitystä. — Samanlainen oli seuraus siitä, kun hän kohotti tullin äärettömän korkealle, esim. 37 1/2 prosenttiin liina- ja hamppulangasta, joka Venäjältä ulkomaille vietiin. Hänen tarkotuksensa oli että lankaa yhä enemmän olisi ruvettu valmistamaan; mutta sen valmistus päinvastoin väheni.
Vielä käytti Pietari monta kertaa rahan huonontamista, joten ruplan arvo aleni kolmanneksella. Kotimaan kaikki kullan ja hopean hän tahtoi valtiolle saada lyödäkseen niistä rahaa. Kuoleman rangaistuksella oli kielletty niitä muille myymästä. Saadakseen taas ulkomailtakin mahdollisen paljon rahaa, antoi hän määräyksen, että koetettaisiin välttää vaihtokauppaa ulkomaalaisten kanssa, vaan olisi Venäjän tavaroista rahaa saatava.