Siinä vanhan Väinämöisen
ve'et silmihin vetihe,
itse tuon sanoiksi virkki:
"Sinne sattui saalahani [saamani, tuottamani],
katosi iki iloni,
en tuota enempi saane
sinä ilmoisna ikänä
kuuna kullan valkeana."
[Sampo-retkeltään palattuaan teki Väinämöinen koivusta
uuden kanteleen.]
— — —
Louhi Pohjolan emäntä
laittoi miehet miekkoihinsa,
rakenteli Pohjan purren,
suoritti sotavenosen,
siitä läksi laskemahan,
sekä läksi jotta joutui,
sampoa tapoamahan,
venehestä Väinämöisen.
Vaka vanha Väinämöinen
laskevi sinistä merta.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Oi sie lieto Lemmin poika,
nouse purjepuun nenähän!
katsaite etinen ilma,
tarkkoa takainen taivas,
onko selvät ilman rannat."
Tuopa lieto Lemminkäinen
nousi purjepuun nenähän,
katsoi iät, katsoi lännet,
katsoi luotehet, etelät,
katsoi poikki pohjan rannan,
siitä tuon sanoiksi virkki:
"Pieni on pilvi pohjoisessa,
pilven lonka luotehessa."
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Ei se pilvi ollekkana,
se on pursi purjehinen;
katso toiste tarkemmasti!"
Katsoi toiste, katsoi tarkoin,
sanovi sanalla tuolla:
"Saari kaukoa näkyvi,
etähältä ennättävi,
havukoita haavat täynnä,
koivut kirjo-koppeloita."
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Jo vainen valehtelitki;
havukoita ei ne olle,
eikä kirjo-koppeloita,
ne on Pohjan poikasia;
katso tarkoin kolmannesti!"
Se on lieto Lemminkäinen
katsoi kerran kolmannenki,
sanovi sanalla tuolla:
"Jo tulevi Pohjan pursi,
satahanka hakkoavi,
sata miestä soutimilla,
tuhat ilman istumassa."