Lontoo, Englannin pääkaupunki, rakennettu kummallekin puolen Themsen jokea, on maailman suurin kaupunki; sen väkiluku nousee noin viiteen miljoonaan.
Kaupungin vanhin osa on kaupan keskustana, toinen pääosa on hallituksen paikka ja kolmas useimpain tehdasten alueena. Näiden ohessa kuuluu kaupunkiin joukko kyliä, jotka nyt ovat ainoastaan eri kortteereina ja vähempinä kaupungin osina.
Huonerakennuksia tässä jättiläiskaupungissa on lähes 800,000 ja katuja 16,000, joista muutamat ovat puolen penikulman pituisia. Yksityisten huoneet eivät ylimalkaan ole suuria; tavallisesti ovat ne rakennetut ainoastaan yhdelle perheelle. Varakkaampainkin huoneet ovat ulkonäöltään yksinkertaisia, mutta sisältä erittäin hyvässä järjestyksessä, mukavia ja puhtaita.
Yleisistä rakennuksista ovat ainoastaan muutamat rakennukseltaan kauniita, mutta ne ovat tavallisesti sitä suurempia ja komeampia. Niistä mainittakoon vaan kuningattaren palatsi, parlamentin eli eduskunnan uusi talo ja suuri museo eli kokoelmahuone, johon on kerättynä taiteen ja kirjallisuuden tuotteita kaikista maista ja kansoista. —
Kirkkojen luku on noin 700, ja niistä on Paavalin kirkko suurin kaikista protestanttisten maiden kirkoista. Se on ristin muotoinen ja keskustan yli kohoaa suuri ympyräinen kupu, jota kannattavat 400 jalan korkuiset pilarit. Tässä, niinkuin Westminsterinkin kirkossa, näkee kalliita muistomerkkiä, joita kansan kiitollisuus on rakentanut maan mainioimmille miehille.
Huomattava on myöskin pörssi eli kauppamiesten kokoushuone. Se on suuri, vaikka ei mikään kaunis rakennus. Sen keskellä on avonainen neliö, jonka kaikilla puolin on katettu pylväskäytävä. Tässä käytävässä on kunkin kansan kauppiailla määrätyt paikkansa, ja siellä on kokous-aikana kauppiaita koolla kaikista maailman osista. On laskettu tähän maailman-kaupan keskustan ympärille joka tunti keräytyvän noin 50,000 ja joka päivä noin 500,000 ihmistä, ja äänien ja kielten sekanaisen surinan siellä saattaisi verrata kosken pauhinaan.
Liike Lontoon kaduilla on niin suuri, että töin tuskin edelleen pääsee, jos ei vaan halua väen virtaan antautua. Kaksi semmoista virtaa käy näet lakkaamatta vastakkain katujen leveillä käytävillä niiden kummallakin puolella. Katujen keskusta on täynnä hevosilla ajavia. Isompien katujen varsilla on puotia, suurista, komeista akkunoistaan milt'ei läpinäkyviä, toistensa kanssa kilpaillen tavarain somuudella ja paljoudella.
Monilukuisia rautateitä, osaksi huoneiden yli rakennetuita, kulkee Lontoon läpi melkein kaikkiin suuntiin, ja niillä on kaupungissa useampi kuin sata pysäyspaikkaa. Enemmän kuin kolmesataa höyrylaivaa kulkee edestakaisin Themsen joella, jossa laivoja on niin pitkältä, kuin silmä kantaa, ja mastoja niin tiheässä kuin puut metsässä. Molemmin puolin jokea itään päin ovat laivain tokat, joihin laivat kuljetetaan tavarain lastaamista ja tyhjentämistä varten ja joiden rannoilla on äärettömiä tavara-aittoja. Lontoon tokassakin saa jo kaksi sataa laivaa hyvästi tilaa; ja Länsi-Indian kauppaa varten rakennetut tokat ovat vieläkin suurempia.
Erääseen paikkaan, missä liike joella on vilkkain, on siltain sijaan rakennettu joen alainen käytävä eli niin sanottu tunneli, jota jalan-kulkijat käyttävät.
Lontoon kaupungin sisässä on vielä suuria puistoja ja avonaisia paikkoja, joihin on istutettu puita ja pensaita. Tämä seikka ynnä järjestys ja puhtaus, joka ylimalkaan vallitsee, tekevät Lontoon, vaikka ilma on siellä kosteata ja alati kivihiilen savulla sekoitettua, kuitenkin terveellisemmäksi, kuin monet muut suuret kaupungit ovat.