Tällä tavalla yhdyskuntaan syntyi kaksi jyrkkää puolueryhmää jotka 1870-luvulla alkoivat tanakasti ottelemaan. Edistyspuolueen miehet vaativat kaikellaisia uudistuksia. Vaativat naisille äänioikeutta sekä uusia mielipiteitä vaativat tunnustettavaksi. Vanhat iskivät vastaan ja pysyivät enemmistössä nuorien ponnistuksista huolimatta. Vuonna 1877 nuoret vaativat muodollista eroa, ja kun vanhat eivät siihenkään suostuneet, he vetosivat oikeuteen vaatien yhdyskunnan lupakirjan peruuttamista, koska muka yhdyskunta oli kommunistisilla tarkoituksillaan rikkonut lupakirjan määräyksiä. Tässä puuhassaan he onnistuivatkin, sillä seuraavana vuonna piirikunnan oikeus tuomitsi lupakirjan peruutetuksi ja yhdyskunnan hajoitettavaksi.
Nuoret pääsivät tällä tavalla erilleen. He saivat haltuunsa vanhan kotikylän, mutta siellä he eivät menestyneet, vaan muuttivat 1884 Californiaan, jossa koko heidän hommansa kuoli 1887.
Vanhat taasen sijoittuivat maa-alan itäiseen osaan jonne he rakensivat majansa ja rupesivat uudelleen maanviljelyshommiinsa. Vähitellen vanha polvi kuoli pois ja heidän mukanansa innostus ja vanhat ihanteet, ja vuonna 1895 tämä viimeinen icarialaisyhdyskunta nimellisestikin hajaantui.
Vuonna 1877, juuri ennen viimeistä kahtia jakaantumista, oli yhdyskunnan presidenttinä A. Sauva, joka Cheltenhamin yhdyskunnan oli lopettanut. Hän kirjoittaa yhdyskunnan silloisista periaatteista seuraavaa:
"Avioliitto on pakollinen täällä, se on, aviottomuutta pidetään luonnon vastaisena epäsäännöllisenä tilana, jota suvaitaan vain siinä tapauksessa että jäsenten luku on siksi rajoitettu että se estää aviottomia, miehiä ja naisia, löytämästä sopivia puolisoita."
"Yhdyskunnan periaatteiden, lakien ja säädöksien rikkominen rangaistaan julkisilla nuhteilla, kansalaisoikeuksien riistämisellä tai rikkojan erottamisella rikosten laadun mukaan."
"Jäsenten toimialan määräävät persoonalliset taipumukset ja työn vaatimukset."
"Naiset ottavat osaa kansankokouksen neuvotteluihin; heillä on oikeus tehdä ehdotuksia sekä keskustella toisten tekemistä esityksistä; he voivat esittää mielipiteensä ja neuvonsa, mutta he eivät saa äänestää."
"Me ylläpidämme kommunistisia periaatteita ja eritoten veljeyden periaateitta uskonnon tilalla; mutta kristillisyys alkuperäisessä puhtaudessaan on keskuudessamme suuressa arvossa; ja persoonallisten mielipiteiden suhteen uskonnollisissa asioissa Icariassa vallitsee mitä suurin suvaitsevaisuus, edellyttäen että sen ilmaukset eivät aiheuta hämminkiä ja epäjärjestystä yhdyskunnalle".
Icarialainen liike, joka niin tavattomalla innostuksella alkoi, on osottanut siis verraten vähän tuloksia. Sillä on vastuksia ollut pitkin matkan vartta voitettavissa ehkä enemmän kuin millään muulla samanlaisella liikkeellä, mutta sen kannattajat ovat myös osottaneet sitkeyttä ja uhraavaisuutta verrattomassa määrässä. Koskaan eivät he kuitenkaan, enemmän kuin muutkaan puhtaasti kommunistiset yritelmät, ole pystyneet edes käytännössä aatteitaan toteuttamaan muuta kuin mitättömäksi osaksi. Sitäpaitsi ei koko liikettä ole kannattamassa sellaiset edellytykset kuin Owenin ja Fourierin alkamilla liikkeillä oli, sillä Cabet ei luonnonlahjojensa enemmän kuin tietojensakaan puolesta ollut kummankaan veroinen. Hän esitti koko yhteiskuntajärjestelmänsä vain unelmana, jota hän ei aikonut toteuttaa, vasta toisten innostuksesta hänenkin innostuksensa heräsi. Kun Owen ja Fourier olivat varsinaisia yhteiskunnan parantajia, jotka täydellisesti järkiperäisen harkinnan mukaan esittivät ehdotuksensa, oli Cabet vain pintapuolinen haaveilija, joka ehkä enemmän uneksi omia kunnianhimoisia suunnitelmiaan kuin varsinaista lähimmäistensä tilan parantamista. Siksi icarialaisella liikkeellä aina on ollut vain pintapuolinen leimansa joka ei ole koskaan kyennyt tunkeutumaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen kysymyksen ytimeen, vaan on ollut vain perheellistä yhteiselämää omain jäsenten keskuudessa.