* * * * *
Icarialaisen liikkeen mukana kommunistiset suuryritelmät sammuivat. Sen jälkeen ei ole kyetty enää sitä aatetta nostaa niin korkealle että se valosoihtuna olisi kyennyt mukanansa tempaamaan tuhansia ihmissieluja. Yhteiskunnan parantamisaatteet, etsittyään turhaan käytännöllistä ratkaisua ihmisen olemuksen parantamisen hämärältä ja ristiriitaiselta pohjalta, järjestyivät viime vuosisadalla suureksi sosiaalidemokraattiseksi liikkeeksi, jonka pohjana ei ole ihanteelliset valehaaveilut, vaan tieteellisten tosiasiain vankka pohja. Kun tämä pohja kerran oli löydetty, tappoi se ikipäiviksi yksityisiä mallionneloita tavoittelevan kommunismin, joka kilpailussa kapitalistisen suurtuotannon kanssa itsesäilymisestä oli joutunut surkeasti tappiolle.
Meidän päivinämme on suurista kommunisti liikkeistä jälellä vain vähäpätöisiä jätteitä, pääasiallisesti uskonnollisia joukkokuntia, joita yhteinen lahkolaisusko vain heikosti enää koossa pitää. Toiset ovat jonkinlaisia varakkaiden ihmisten ylläpitämiä siirtoloita, joissa koetetaan saarnata kommunistisia aatteita. Sellaisista mainittakoon: Altruistien yhdyskunta St. Louisissa, Mo., jolla on pieni farmi hallussaan Mississipin varrella ja julkaisee lehteä The Altruist; Israelin yhdyskunta Texasissa, joka tavoittelee ensimmäisten kristittyjen elintapoja; osuustoiminnallinen veljeskunta Burleyssa, Wash., joka on jälellä viime vuosikymmenellä Amerikassa perustetusta Social Democratic Partysta; yhdenvertaisuusyhdyskunta Washingtonissa j.n.e.
Mainittava vielä on muuan yritys, joka tunnetaan nimellä American Co-operative Association ja joka ylpeästi on ilmoittanut aikovansa paisua kahdenkymmenennen vuosisadan suurliikkeeksi. Sen yhdistyksen aikomuksena ei ole kulkea "vastavirtaa kapitalistista lainlaadintaa vastustamaan, vaan pysytellä keskellä väylää ja kulkea täydellä vauhdilla myötävirtaa, käyttäen apunansa, ei esteinä, niitä lakeja, jotka monopooli on saanut aikaan." Tämä merkitsee että se aikoo trustiyhdistyksien keinoja käyttäen perustaa mahdottoman suuren tuotantoyhteyden, joka tuottamispiiriinsä kokoaa kaiken maailman tuotantohaarat, antaa työtä jokaiselle sitä haluavalle ja jakaa työntuotteet tasan kaikille jäsenilleen. "Maailmaa käsittävä osastokauppa" on siitä yrityksestä syntyvä, niin voimakas että nykyiset trustiyhteydet eivät sitä kykene nielemään, vaan se päinvastoin nielee ne, kuiviin juoksuttaen niiden markkinapaikat. Yritys on siis tavallinen tuotanto-osuuskunta, pöyhkeilevässä muodossa esitetty. Yrityksen etunenässä on suuria kauppapomoja, pappeja, porvarillisia "ihmisystäviä" y.m. ja sen pääasiallisena sisällyksenä lienee vain jonkinlainen vastapainon yritys yhäti nousevaa sosialistista mielialaa vastaan. Kommunistisen värityksensä saapi yritys sen kautta että se tarkoituksiinsa lukee suuremmoisten siirtolain perustamisenkin, joissa kommunistinen yhteiselämä olisi toteutettuna. Jotenkin selvää on että jos käytännössä yrityksellä voi sanoa olevan jotakin rehellistä tarkoitusta, on se vain uuden suuren komppanian luominen samoille perusteille kuin entisetkin ovat.
Huomautettava kaiketi kommunististen yritelmäin joukossa on myös suomalainen yritys. Malkosaaren yhteiskunta. Erityisemmin ei se eroa muista kommunistisista kokeiluista minkään puolesta; yksin sen lopullinen menehtyminenkin johtui samoista syistä kuin useampain muiden. Icarialaista liikettä se ulkonaisesti ehkä eniten muistuttaa, varsinkin viimeiset vaiheet ovat jotenkin samallaiset kuin Nauvoon yhdyskunnan kohtalot. Malkosaaren perustajan Matti Kurikan moninaisista aatoksista selvimpänä pistää esille tarkoitus että erikoisissa siirtoloissa, "Sointuloissa", voitaisiin kasvattaa valiojoukko valistunutta väkeä, samalla kuin siirtolat saatettaisiin taloudellisesti tukevalle pohjalle. Kun nämä kaksi tarkoitusperää olisi saavutettu, läksisi näistä "Sointuloista" valloitusjoukot maailmalle johtajiksi taloudellisiin työn ja kapitaalin välisiin taisteluihin; heillä olisi aina selkänojanansa "Sointulat" aineellisina kannattajina, eikä heidän sentakia tarvitsisi olla riippuvaisia kapitalisteista. Samoin kuin Fourierin Falanksien, piti "Sointuloidenkin" leviämän ympäri maailman ja siten muuttaman maailman sopusointuisaksi onnelaksi.
Malkosaaren siirtolan kukistumisen ulkonaiset syyt olivat eripuraisuus ja itsekäs johtohimo. Mutta tietysti varsinainen sisällinen syy, joka samallaiseen lopputulokseen olisi joka tapauksessa johtanut, oli itse ajatuksen mahdottomuus. Kapitalistisen suurtuotannon vaikuttimet ovat niin laajat ettei niitä voi korpeenkaan pakenemalla välttää, ja niin kauan kuin ne vaikuttimet sekä niiden synnyttäjä, itse järjestelmä, ovat olemassa, ei mitään valiojoukkoa ihmisistä voi luoda. "Sointulalta" puuttuu siis sen ensimmäiset edellytykset, samoinkuin kommunistisilta yhteiskunnilta yleensä.
Havaintoja ja mietelmiä.
Muinaisina aikoina, kun kulkuneuvot olivat huonot ja yleismaailmallisesta tuotannosta, enemmän kuin yleismaailmallisesta kaupastakaan ei mitään tiedetty, vaan jokainen pienempikin yhdyskunta, jopa perhekin itse tuotti omat elintarpeensa, olisi viime vuosisadalla esiintynyt kommunistinen liike saanut aivan toisen pohjan, kun sitä arvostellen olisi katseltu kuin nykyään. Vielä pikkutuotannon aikana, ennen suuria keksintöjä, olisi ollut mahdollista toteuttaa aatokset erikoisesta muusta maailmasta irrallaan olevasta yhteiskunnasta. Kauppatavarata ei siihen aikaan vielä ollut siinä merkityksessä kuin nykyään, sillä tuotanto yleensä perustui tilaukseen, ja tavara valmistettiin vain siinä määrässä kuin hetkellinen kysyntä vaati. Tällä tavalla pienikin yhteiskunta tuli omillaan toimeen, ja kommunistisen yhteiskunnan luominenkaan ei silloin olisi erikoisempaa vaikeutta kohdannut.
Mutta silloin taas ei ollut itse kommunistisella liikkeellä mitään edellytyksiä. Tavallisina aikoina, kun sota, rutto tai kato ei ollut ihmiskuntaa kiusaamassa, oli yleinen toimeentulo, sen ajan yksinkertaisten vaatimusten rajoissa, kutakuinkin kohtuullinen. Varsinainen köyhälistö, ja varsinkin sen alin kurjalisto, on vasta suurtuotannon synnyttämä, patriarkkaalisissa oloissa ei sitä luokkana tunnettu. Alituinen kärsimys ja kurjuustila ei sentakia myöskään ollut niin silmiinpistävä. Ja sitäpaitsi oli raja köyhän ja rikkaan välillä sangen himmeä, mahdottomia rikkauksia ei ollut yksilölle kasaantunut ja varakkaammatkin katsoivat velvollisuudekseen elää kättensä töistä ja otsansa hiessä leipää syödä. Kommunistinen liike, jos sitä olisi vaikka mitä pontevamminkin yritetty herättää, ei olisi asiain tällä kannalla ollen mitään vastakaikua saanut kansassa, vaan sen olisi ollut pakko tukehtua tarpeettomuuteensa.
Mutta kun suurtuotanto oli syntynyt, sorti se nopeasti pikku mestarit palkkalaisiksi, ajoi lukemattomat pikku tilalliset ja maalaistyöväestön tehtaisiin ja siten synnytti erikoisen kansanluokan jolla koskaan ei ollut toivoa palkkalaisasemasta kohota työnantajaksi, kuten laita oli ollut vielä pikkutuotannon vallitessa. Ja samalla se myös synnytti luokkasodan, jossa melkein säännöllisesti palkkalaisjoukko joutui tappiolle. Samalla hallitus laati lakeja työväestön kurissa pitämiseksi ja siten yhä enemmän painoi toiveita joita palkkalaisissa saattoi olla oman tilansa parantamisen suhteen. Ja samassa määrässä kuin ne toiveet huononivat, kohosi tiedon levitessä parempain olosuhteiden kaipuu synnyttäen usein vaistomaista epätoivoa koko yhteiskuntarakenteen parantamismahdollisuuksien suhteen. Työväestö näki kohtuullisimpiinkin toivomuksiinsa ja vaatimuksiinsa vastattavan vain pilkalla ja pakkosakoilla isäntien puolelta ja viattomimpienkin tekojen varalle oli olemassa hallitus ja laki joka sääti vankeutta ja julmia rangaistuksia sille joka vain oikeuttansa etsi.