Saint Simon oli syvämietteinen ajattelija, Fourier repivä arvostelija, mutta myös haaveilija tämän sanan täydellisimmässä merkityksessä.
Charles Fourier syntyi 1772. Hän oli kauppiaan poika ja itsekin kauppias, vaikka ei koskaan liene pitkälle kehittynyt tässä "jalossa valehtelemistaiteessa", kuten hän ammattiansa varsin vähän kunnioittaen sitä nimitti. Sitä innokkaammin hän harrasti maantiedettä, tähtitiedettä, kemiaa ja fysiikkaa ja kiinnitti kaupparetkillänsä paljon enemmän huomiota yhteiskunnallisiin olosuhteisiin kuin "valehtelemiseen". Vuonna 1820 hän kokonaan antausi yhteiskunnallisten ja filosoofisten ongelmain tutkimiseen, kehitti omituista maailmankatsomustaan, rakenteli tuulen tupia ja uskoi niihin ehdottomasti. Ja tässä uskossa vähääkään horjumatta hän vuonna 1837 kuoli yhtä köyhänä kuin Saint Simon ja tuhannet muut, joille yhteiskunta vain tylyä puoltaan kääntää, kun eivät sen mieliksi ajatella tahdo.
Pitkä kokemus kauppaliikkeessä oli perehdyttänyt Fourierin liike-elämän salaisuuksiin ja hän selvästi sai kokea sen pohjattoman ristiriitaisuuden mikä oli olemassa todellisuuden ja sen ihanteellisuuden välillä jota uusien olosuhteitten tuloksena oli saarnattu. Hän näki ja koki, miten valtiomiesten kaikki valtioviisaus kehittyi yksinomaan porvarillisten tuotantoa edistämään, miten suuret kaappaukset, mannermaan sulkemiset [Napoleonin toimenpide. Tarkoitti kaikkien Europan valtojen yhtymistä liittoon joka pitäisi Europan mantereen suljettuna Englannin tuotteilta. Yritys meni myttyyn.] sodat ja armeijain varustamiset tapahtuivat vain valtaan päässeitten kapitaalin omistajain hyödyksi, vaikka niille koreasti annettiin kansan hyödyttämisen leima. Terävämmin hänen arvostelunsa sen takia iski olosuhteisiin joihin oli suuren vallankumouksen kautta päästy. Hän repäsi pirstoiksi koko sen valheverhon, joka oli todellisuuden eteen pingotettu ja jonka takana kansa yhä odotti niitä ihanteellisia onnen oloja mitä sille oli lupailtu ja ennusteltu.
Reposteltuaan rikki kapitalistisen yhteiskunnan ihanteellisuuden, Fourier ryhtyi luomaan uutta. Mielikuvituksensa koko voimalla hän antausi tulevaisuuden unelmoihin, rakensi uuden yhteiskunnan pienimpiäkin yksityiskohtiaan myöten, teoreettisesti nerokkaan, matemaattisesti tarkan. Mikään ei unohtunut, ja koko maailman tulevaisuus oli hänellä yhtä varmana, yhtä ehdottomana kuin puutarhurille on se hedelmä minkä hänen istuttamansa taimi tulevaisuudessa kantaa. Varmempanakin, sillä Fourier ei tyytynyt ainoastaan hedelmään, hän määräsi ennakolta puunsa joka haaran, oksan ja joka lehdenkin.
Fourierin lähtökohtana ei ole omaisuuden epätasaisuus — sen edellyttää hänen järjestelmänsäkin — eikä yleinen köyhäin kurjuus, kuten utopisteillä tavallisesti, vaan hän teroittaa pääasiallisesti tuotannon mahdotonta suuruutta ja siinä vallitsevaa anarkiaa, sekamelskaa, joka vaikuttaa että koko toivottu ihannemaailma on pirstoiksi särkynyt ja työn asema tuotannossa on kokonaan väärässä suhteessa. Ei hän liioin vetoa ihmisten tunteisiin, ei sääliväisyyteen eikä armeliaisuuden harjoittamiseen. Ihmisen omat aineelliset edut hän vetää esille, vaatii järjestystä yhteiskunnassa ja tuotannossa sopusointua, ei sentakia että siveellinen ja jumalallinen oikeus olisi sitä pyytämässä, vaan siksi että järjestys kaikille ihmisille tuottaa sen mitä nyt ei ole kellään ja että tämä oikeus on järjestyksen välttämätön seuraus. Jumala on maailman kaikkeuden luonut sopusointuiseksi, hän opettaa, ja tämän kaikkeuden eri yksityiskohtien välillä täytyy sentakia vallita sopusointuinen suhde; elävä ja kuollut (liikkumaton) luonto, ihminen, Jumala, maailma ja yleensä kaikkeus, universumi, on sopusoinnussa keskenään. Ja sama on laita ihmisten halujen ja taipumusten, niitäkään ei ole tukahuttamista varten luotu, vaan päinvastoin vapaata järkevätä käyttöä varten. Ihmisen intohimot, halut ja taipumukset eivät siis millään tavoin ole paheina yhteiskunnassa, kun vain yhteiskunnan olot ovat oikein järjestetyt. Ja yhteiskunnan tulee ensi kädessä taata jäsenilleen näiden intohimojen, halujen ja taipumusten vapaa tyydytys.
Mitkä sitten ovat ihmisen intohimot?
Tarkasti luokittelee Fourier ne, löytää ihmisestä kaksitoista eri intohimoa, jotka kolmeen eri osastoon jaettuina lajitellaan seuraavasti (Brisbane: Social Destiny of Man.):
Viisi tunneintohimoa:
Näkö Kuulo Haju Maku Tunto
Neljä mieltymysintohimoa: