"Mitä sinä sitte tyhjää aina hätäilet ja tuskittelet? — Enkö minä ole monasti sanonut, että tämä maailma kuitenkin on paras, mitä nykyjään on olemassa!"
KAKSI KOVAA "PROTESTIA".
Runoilija Leimun ja minun.
V. 1888 ilmestyi eräs harvinainen kirja, nimeltä: "Kevät-Unelmia.
Koelmoi Leimu."
"Esipuheeksi" sanoo tekijä "tietävänsä varsin hyvin, ettei nykyaika ole lyyrilliselle runoudelle suotuisa. Tämä runous on aina suuremmassa tai vähemmässä määrässä unelmia. Vaan meidän aikamme on käytännöllisyyden aika, se ei huoli unelmista eikä turhista tunteen ilmauksista. Jos lyyrillinen runoilija tahtoisi tässä suhteessa muutosta aikaansaada, pitäisi hänellä olla aivan tavatonta runokykyä, jota ei minulla ole." Niin sanoo Leimu. "Ja kuitenkin ovat juuri nykyiset olot syynä tämän runovihkosen painattamiseen. Se on, parhaiten sanottuna, minun protestini sitä aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei innostua."
Leimun protesti maksaa 1 m. 25 p. —
Oikeastaan on turhaa nyt enää kirjoittaa ainoatakaan riviä suomenkielellä, sillä nykyään voimme me suomalaiset 1 markalla 25 pennillä oppia toivomaan ja rakastamaan ja innostumaan. Ja mitäpä meillä muuta on tarvis? Suomalainen kirjallisuus hamasta Agrikolan ajasta tähän päivään asti ei ole nähnyt toista semmoista protestia. Nyt tämä katala aikakausi kerrankin saa, mitä se on ollut saapa, tämä toivoton, lemmetön ja innoton aikakausi.
Melkein sopimattoman liialliseksi kainoudeksi täytyy sanoa sitä tekijän arvelua, ettei hänellä muka olisi "aivan tavatonta runokykyä…" Hänellä on! On kerrankin Suomeen syntynyt mies, jolla on ihan tavaton runokyky.
Tavalliset runoilijat kykenevät laulamaan ainoastaan kolmesta asiasta: rakkaudesta, isänmaasta ja omasta itsestään. Mutta Leimu laulaa kaikista näistä ja sitäpaitsi vielä "koelmoi" viisi eri protestia sinivuokoille ja yhden kielolle, sommelmoi kokonaista 13 "ajatelmaa" ja käännelmöi 10 Heinen "lauleloa" sekä 7 muuta vieraskielistä. Eikö hän siis ole tavaton?
Mahdoton on minun heikon, köyhän, kurjan syntisen luoda mitään kokonaiskuvaa tekijän valtaavasta nerosta. Henkeni on ryömyillään tuon voimakkaan protestin edessä. Ja töintuskin saatan polvillani kirjoittaa nämä muutamat rivit.