Nyt hän vasta havaitsi olevansa nikkari ja alkoi puhua kirkostaan aivan uudella tavalla.
"Minulla on tässä tekeillä isonlainen kaappi", sanoi hän kerran, kun näytteli rakennustaan minulle.
"Kuinkahan sille kaapille vielä käy? Kun eivät purattaisi…"
"Minkätähden? Olenhan minä nikkari ja saan harjoittaa ammattiani tässä kaupungissa."
"Tietysti. Mutta ette rakentaa taloja vasten maistraatin kieltoa."
"Minä saan tehdä puuteoksia, suurempia ja pienempiä, joko piirustusten mukaan taikka ilman. Tilauksesta minä teen vaikka mitä, ja jos milloin ei tilauksia riitä, niin minä teen myytäväksi. Tämä kaappi tässä ei ole tilattu, vaan sen saa ostaa kuka tahansa. Se täytyi tehdä pihalle, kun on niin iso, ettei sovi huoneesen."
"Mutta Te voitte panna sille semmoisen hinnan ettei sitä rupea kukaan ostamaan."
"Oma vahinkonipa se on, jos se jää tuohon mätänemään."
"Sittehän täällä ei kenenkään tarvitsisi huolia mitään rakennussäännöstä. Ottaisi vaan nikkarin luoksensa työhön."
"Se ei koske minuun… Ja kukapa täällä sitte toisekseen rakennussäännöstä mitään huolii?"