"Mikä kysymys?"
"Onko Teillä lapsia?"
"On, Jumalan kiitos — kaksi poikaa."
"Siinä tapauksessa —" ja hän osotti minulle ovea niin selvästi, etten voinut erehtyä tarkoituksesta.
"Mutta", rohkenin huomauttaa, "ne ovat jo aikamiehiä molemmat ja naimisissa."
"Ei auta asiaa. Minulla on ankarat määräykset."
"Sitäpaitsi ovat he jo useita vuosia asuneet Amerikassa."
"Kaikissa tapauksissa on Teillä lapsia", lausui hän päättävästi. "Ja sanamuoto yhtiön säännöissä on selvä: ei sellaisia perheitä, joilla on lapsia."
Niin siinä kävi. Tyhmä olin ollutkin. Eihän todenpuhuja saa yösijaa.
Sentähden päätin vast'edes turvautua pieneen viattomaan valheeseen.
Kuudes ja seitsemäs paikka olivat jo poimastut. Kahdeksannessa tultiin taas äskeiseen kysymykseen.