Moititte häntä itsepintaisuudesta. "Pakkautuu kuin sika aidan rakoon", sanotte. — Suomalainen nöskö on luonnollisesti aikojen kuluessa muodostunut yleisen kansallisluonteemme mukaiseksi. Elämä tässä karussa maassa kysyy kestävyyttä, sitkeyttä, hellittämättömyyttä niin ihmiseltä kuin hänen taistelutovereiltaan, kotieläimiltä. Jos tämä luonteen ominaisuus olisi moitittava, niin moittikaa silloin itseänne ensiksi.
Halveksitte hänen tietämättömyyttään. — Olisitte laittaneet hänelle koulut, kirjat ja kartat, niin ehkä hän jotain tietäisi! "Ymmärtää yhtä vähän kuin porsas hopealusikasta", sanotte. — Kuinka taitavasti osasitte itse käyttää lusikkaa porsaan ikäisinä? Sitäpaitsi ymmärtää porsas tästä kapineesta juuri niin paljon kuin hänen tarvitseekin. Purasee sitä, ja huomattuaan ettei siitä ole syötäväksi, viskaa menemään. Jos te olisitte tehneet yhtä viisaasti, ei teitä nyt hopealla ja kullalla hallittaisi, orjuutettaisi. Sillä noilla metalleilla ei ole mitään muuta arvoa kuin minkä ihmiset niille antavat. Aivan toista on esim. teräksen sisäinen arvo, sillä siitä aineesta käy valmistaminen tarpeellisia työaseita, mutta kullasta ja hopeasta ei muuta kuin hyödyttömiä korukaluja ja rahaa, tuota kaiken turmion tuojaa, ihmiskunnan kirousta, sen onnettomuuksien alkujuurta. Näyttäkääpäs naskullenne terästä — puukkoa tai kirvestä — saatte nähdä eikö hän sitä kunnioita!
"Tietää sen, minkä sika Pohjantähdestä", sanotte halveksien. — Paljonkos te siitä tiedätte? Ette tunne omankaan taivaankappaleenne kaikkia seutuja, sen vähemmän muita. Pohjantähden suuruudesta ja liikunnosta tiedätte hyvin vähä, jos ette kysy ammattitutkijoilta tahi katso kirjoista. Ja nekin voivat erehtyä. Pääasia teille on, että tuo tähti teitä opastaa pohjoista kohden — tätä nykyä — muusta ette suurin välitä. Nöskölle sekään tieto ei ole tarpeen, sillä hänen tapansa ei ole tehdä pitempiä merimatkoja omin päin. Ylimalkaan hän ei matkustele paljoa — elävänä.
"Ei käsitä enempää kuin sika tuulimyllystä", sanotte. — Aivan niinkuin te, hyvät herrat ja kunnioitettavat naiset! Jauhot teille kyllä kelpaavat, mutta myllyyn mennäksenne teillä on liika hyvät vaatteet yllänne. Esim. sanomalehden toimittamista te tunnette jotenkin saman verran kuin harjasselkäinen veljenne tuulimyllyn rakennetta. Jauhoja sieltä odotatte suunne mauksi. Lukea kyllä osaatte lehteänne, arvostella ja moittia, mutta olettekos muistaneet viedä jyviä tuuttiin? Sen puolen asiasta naskukin vain on unhottanut, muuten ei kellään olisi mitään muistuttamista hänen suhteestaan tuulimyllyyn. On eräitä sanomalehdenisäntiäkin, jotka luulevat parantavansa lehden asioita supistamalla toimitusmenot mahdollisimman pieniksi. Nasku on viisaampi. Ei hän pane myllyä hakaan, kun jauhoja tahtoo.
Tietämättömyys ei ole sama kuin henkisten kykyjen puute, vaan useimmassa tapauksessa se on ainoastaan seuraus siitä, ettei näitä kykyjä ole asianmukaisesti kehitetty. Tietämättömyys on aina korjattavissa. Mutta mikä on kaikkein tärkein, se on siveellisyys. Ja sillä alalla meidän tonkiva veljemme ja sisaremme vie voiton meistä monesta.
Muuta mainitsematta tahdon vain viitata siihen, kuinka ankara raittiusmies hän on. Ennemmin kuin kenkään meistä on hän hyljännyt jouluviinat. Sillä tiedättehän te, "kuka se on, joka kaiken kesän kyntää eikä juo jouluna olutta"?
ISÄNMAATA ETSIMÄSSÄ.
Kun kesän pitkän asuu jossakin kivimuurin kolossa Helsingissä, lähtee mielellään sunnuntaiksi katselemaan isänmaansa ihanuutta.
Mutta eihän sosialisteilla ole isänmaata! — "Onpas", sanotaan Työväen katkismuksessa, "vieläpä suurin kaikista: koko maailma."
Tästä rohvaistuna läksin kävelylle. Kaupungin puistoissa näkyi olevan paljo muitakin isänmaan etsijöitä. Samaan kokemukseen he tulivat kuin minäkin, siihen nimittäin, että meille kaksijalkaisille kaupunkilaisille kuuluvat ainoastaan käytävät. Ruohokentät ja pensastot säilytetään koiria varten.