Niin paljon pahaa voipi yksi ainoa mies saada aikaan, jos hän tahtoo, ja jos on sitä oikeata suomalaista rotua.
Uunissa ei tarvitse olla kuin yksi ainoa väärä halko, ja lämmityksestä ei tule tolkkua. Sinne ei silloin muita mahdu.
Jos minä joudun johonkin johtokuntaan tai toimikuntaan tahi osakkaaksi johonkin yhtiöliikkeeseen — ja ainahan tällainen "itsenäinen mies" niihin joutuu — niin ennen pitkää hajotan ne kaikki. Teen vaikka tikusta asian, saadakseni olla eripurainen toisten kanssa, ja synnytän väkisinkin hajaannusta. Laitan toisille olon niin sietämättömäksi, että jos heillä on vähänkään hienotunteisuutta ja inhimillistä herkkyyttä, täytyy heidän vetäytyä syrjään, antaa palttua koko hommalle.
Silloin minäkin sille annan palttua — paitsi jos on kysymyksessä tuottava yhtiöliike. Siinä tapauksessa minä en tyydy mihinkään toisten tuumiin, vaan teen heille elämän niin tukalaksi, että he yksi toisensa perästä katkeralla mielellä väistyvät minun tieltäni, kunnes tuo niin suurilla toiveilla perustettu yhteinen liike lopulta joutuu minun yksityisomaisuudekseni. Vasta silloin minä olen tyytyväinen ja nautin sanomattomasti, nähdessäni entisten yhtiökumppanieni happamia naamoja, kun he kadulla vastaantullessaan katein silmin katselevat minun paisuvata vatsaani. He ovat, poloset, pysyneet aatteelleen uskollisina, laihoina ja köyhinä — hahahaa!
Kas, semmoinen mies minä olen. Mutta sanokaapas, olenko minä ainoa sitä lajia? Vai tunnetteko muitakin yhtä hyviä?
KUN PUNNITAAN KUKKARO TASKUSSA.
Laihtumisparannus meidän kylpylaitoksissamme taitaa olla hauska juttu, kun sen oikein ymmärtää. Siitä näyttää muodostuvan säännöllinen vuotuinen veronmaksu, jolla meidän pyöreydet ylläpitävät pieniä ja vähätuloisia kylpykaupunkejamme.
"Hyvähän täällä on kylpeä ja olla parannuksilla, kun on luja terveys, että sen kaiken kestää", sanoi entinen kylpyvieras laihdutuslaitoksessa ollessaan.
Mutta sietää siellä olla vankka kukkarokin. Niin selitti minulle eräs ystävällinen pyylevyys, kun häneltä tiedustin syytä, miksi hänen täytyy joka kesä kylpeä laihtuakseen. Eikö se ole sillä hyvä, että liian lihavuutensa kerralla karistaa ja sitte laihana poikana keppasee maailman läpi? Vai onko tauti paranematon, niin että se aina uusii?
Hänen pyylevyytensä naurahti ja sanoi: