Herra sotasihtierin kirjeen mukaan, tämän kuun 10 p., jonka eilen käsitin, saan antaa seuraavan kertomuksen: Wiime Heinäkuun alussa, kun sain käskyn lähdyttää itseni pääkorttierissa Uudessa Karlebyy'ssä ja olin sinne lähtemäisilläni Kronprinsen nimisellä aluksella, tuli katteini Edman Sulvan pappilaan toisenlaisen kalun kanssa, jonka hänen omistamalle tilallensa Åminneborg'iin eräs Wenäläis-eversti, nimeltään Jagodin, oli jättänyt; minä otin nämä kalut vastaan, kuni sanottiin, ja vein ne muassani edellä-mainittuun alukseen, kuten Sundom'in kylän talonpojat, jotka soutivat minua tälle alukselle, voivat todistaa. Sulvan pappilasta kuljetettiin kalut mainitun everstin omilla muonavaunuilla, jotka olivat hyvin rikkinäiset ja jätettiin tähän kylään, ollen mahdotonta niitä edemmäs kuljettaa. Kun tulin alukseen, oli siinä eräs kasakkamajuri, joka oli palvellut eversti Jagodin'in rykmentissä, ynnä everstin tulkki ja useampia vangittuja kasakoita, jotka olivat olleet majoitettuja Åminneborg'in tilalla. Heti kalut alukseen saatuamme, sanoi kasakkamajuri itsellään olevan everstin kaluin seassa muutama kuvilla ommeltu takki ja yhdet uudet housut, jonka tulkki todisti; tällä viimeksi mainitulla oli paljon kalua, samoin kuin toisillakin kasakoilla, jotka olivat olleet samaan majoitetut. Luutnantti af Lund, joka oli aluksen päällikkö, aukaisutti kalut ja antoi majurille, tulkille ja muille kasakoille mitä heidän omaa oli; loppu jäi alukseen, pait kaksi Wenäläistä pankon seteliä, yhteensä 120 ruplan arvosta, ynnä yksi avoin kirje, joka oli omassa lakkarissani sekä yksi yksinäinen mytty, sisältävä muutamia hopeisia koristuksia, jotka otin erittäin vastaan katteini Edman'ilta ja jotka pantiin omain kaluini sekaan. Aluksen tultua Uuden Karlebyy'n ulkosatamaan, soudimme luutnantti af Lund ja minä kaupunkiin. Minä kävin kunniatervehdyksillä Hänen Ylhäisyytensä sotamarsalkin luona, ja sain käskyn matkata jälleen Närpiölle ja siellä panna toimeen maan suojelusväen, jota asettamaan kenraali Aminoff'in silloin piti matkata. Lähtiessäni Hänen Ylhäisyytensä sotamarsalkin luota, tapasin kenraali Aminoff'in, joka käski minun heti matkustaa edellä, laittaakseni kyytin hänen tuloansa varten. Siis tulin kiireesti matkaamaan pois, ilman että satuin enempää tapaamaan luutnantti af Lund'ia. Tullessani Sulvan pappilaan, tuolla puolen Waasaa, sairastuin minä, kuni kenraali Aminoff tietää, ett'en 8 päivään pääsnyt matkaamaan alas Närpiölle. Heti kun voimani myöntivät matkustin määräpaikalle ja tulin Heinäkuun 18 p. Finbyy'n sillan luoksi, jossa samana päivänä kirjoitin sisään suojelusväen ja otin päällikkyyden siellä olevain laveain varustusten yli. Seuraavana päivänä eli Heinäk. 19 p., jolloin sain vähän joutoa korttierissani, otin esille luettelon katteini Edman'in antamista kaluista; minä jäljennin sen muistutuksineen ja panin pääkirjan sekä 120 ruplan arvoiset pankon-setelit samaan kuoreen, jossa kirja oli, ja panin kaikki muutaman pöydällä olevan peilin lokeroon, aikoen ensi tilaisuudessa lähettää ne pääkorttieriin. Sitten menin alas varustuksiin, jossa vietin sen yön. Heinäk. 20 p. kello kahden aikana hätyytti vihollinen varjeluslinjaa. talonpojat pakenivat, kuten lähettämässä kertomuksessani mainittu on, ja itseni täytyi paeta luutnantti Melin'in väestään, jonka tiesin olevan tulossa. Palveluspoikani, jonka äsken olin ottanut palvelukseeni, makasi korttierissa kirkkoväärtin kanssa; hän herätettiin yht'äkkiä ja kiireimmittäin kokoili hän minkä kerkesi, ja tietämättä tietä, jota minä peräysin, ajoi hän erään ämmän kanssa rantatietä 8 peninkulmaa Maalahden pappilaan, koska minä taas peräysin tykkineni uutta Waasan tietä. Pojan palatessa varustuksiin kaipasin muutamia kalujani ynnä pöydällä muutamassa sopessa ollutta peiliä, jonka lokerossa ennen mainitut paperit ja rahat olivat; poika muistaakin tarkkaan itsensä unhottaneen peiliä. Eräs ämmä, ainoa kotona olija vihollisten tullessa, kertoi, jotta 15 tai 20 minuuttia poikasen matkustettua oli 3 kasakkaa tullut kartanolle ja heti astunut huoneesen, jota olin asunut; sittemmin olivat tulleet pieksemään häntä ja pakoittaneet häntä kantamaan kaikenlaista, jota ämmä hädissänsä ei tiennyt mitä se oli. Siis joutui arvattavasti rahat, kirjeen ja muun kalun kanssa, vihollisen käsiin. Sitten oli minulla joka silmänräpäys niin paljon tekemistä minulle suotuun luottamuksen kuuluvista askareistani, ett'ei minulla ole ollut aikaa, ja jos joskus olisi ollut aikaakin, niin kunnian saattaa Hänen Ylhäisyytensä tiedoksi tapahtuman kysymyksessä olevien kaluin kanssa, jotka olin ottanut vastaan katteini Edman'ilta. Heti tultuani Lapväärtiin, käsitin kirjeen v. maaherra von Schantz'ilta ynnä muistutuksen lähettää pääkorttieriin mainitut tavarat; niin kerkeään kuin aika myönti kirjoitin kirjeen katteinille ja tähdistön jäsenelle Ulfsparre'lle, joka on Hänen Ylhäisyytensä adjutanttina ja jota minun on kunnia tuntea; siinä lähetin luettelon muistutuksinensa joka kappaleesta; sitten kerroin kirjeessä koko tapahtuman ja pyysin saada tiedon Hänen Ylhäisyytensä lauseesta rahoista ynnä kenelle mytty pitäisi annettaa. Ellei parooni y.m. Ulfsparre'lla ole lähettämä luetteloni tallella, lähetän toisen samanlaisen heti kun tapaan pataljoonan tavarakuormat, joka nyt kuuluu kulkeneen Kokkolan sivutse; sillä palveluspoikani tietämättömyydestä olopaikastani ei minulla nyt ole kapineitani luonani.
Dörra Grip'istä Syyskuun 19 p. 1808.
Fr. Ridderhjerta.
[22] Toinenkin juttu hänen koirasilmäisyydestänsä on, että häntä väkisin vaadittiin kerran lukukinkereille, jonne hänen viimein täytyi mennäkkin. Pappi häneltä kysyy: "onko monta pääkappaletta katkismuksessa?" Pihl arvelee tuota tuohon ja tiuskuu papille: "saanko minäkin kysyä teiltä?" Kun pappi lupaa sen, niin Pihl kysyy: "onko monta ruuvia kiväärin lukussa?" ja kun pappi ei osannut sanoa, läksi nauraen pois, arvellen että kummallakin on omat tietonsa.
[23] Hän kun puhui ruotsia, sanoi "koket" eli "kokon" (keitos), joka puheenparsi merkitsee samaa kuin tusina eli 12.
[24] Bladh kertoo talonpojan hirtetyn tässä; mutta siinä ei liene perää, kun ei siitä tiedetä enään ensinkään ja asia kerrotaan enimmästi näin.
[25] Hän itse oli vähällä joutua heidän ammuttavakseen, kun ensi silmäyksessä aivan näytti vaatteistaan ja asustaan kasakalta; mutta aikanaan sattui joku tuntemaan tämän etukynnessä pakenevan päällikön.
[26] Mistä Bladh on saanut asiainsa määräykset varsinkin tässä kohdassa, en voi ymmärtää. Ensinnäkin kun sanoo Thesslöf'in miehiä 100 sotamieheksi, ehkä jokainen, joka on ollut läsnä tapahtumassa, sanoo niitä olleen vaan 50. Toinen Kumma on, kun sanoo 10 talonpoikaa asetetun joka sotamiehen väliin, sillä useimmat sanovat kaksi vaan pannun väliin ja joku väittää vaan joka toisen miehen olleen talonpojan.
[27] Tässä näkee, että vaan vähin osa oli ensimäisten apua pyytävin joukossa. En tiedä oikein, mitä Närpiö sai, ja mitä luvattu oli — ei näet annettu niin paljoa kuin luvattiin. — Bladh'ille esimerkiksi lupasi itse keisari 26000 ruplaa hop., mutta vasta hänen kuoltuansa sai hänen poikansa 15000 ruplaa pankkoa lainaksi la'illista korkoa vastaan.
[28] Fahlander oli jo ennen tarkoin tutkinut, oliko vihollisilla tässä tykkiä. Miehensä vakuutti ei olevan; mutta Fahlander ei tahtonut sittenkään uskoa, vaan kiisti häntä "Jumalan tähden" puhumaan totta; sillä "muuten ollaan hukassa." Ehkä mies koki kiistää ja vakuuttaa itsensä tietävän, ett'ei ole vihollisilla semmoista asetta, niin ei uskonut oikein sittenkään; mutta vaati miestä muassaan rynnistämäänkin, jotta siitäkin näkisi, tokko tuo uskaltaisi. Mies ei tahtonut ensin tulla, mutta tuli vihdoin kun F. sanoi: "tule pois, ei ne sinua tapa paremmin kuin muitakaan."