* * * * *
Tiistaina Toukokuun 25 p:nä jätimme Ateenan ja matkustimme rautateitse Patrakseen, mennäksemme sieltä höyrylaivalla Brindisiin. Rautatie Patrakseen kulkee pitkin Korintoksen lahden ihmeen ihanaa rantaa. Peloponneesoksen koko pohjois-osa on tavattoman hedelmällinen; matkustaja kulkee koko ajan aivan kuin ihanimmassa puutarhassa, ja silmää sulostuttaa kaikkialla luonnon kauneus. Matkalla poikkesimme muinaiseen Korintokseen, josta ei ole enään jäljellä muuta kuin muutamia vähäpätöisiä raunioita. Mitätön, siivoton kylä on näitten raunioitten läheisyydessä. Ap. Paavali oli muinaisessa Korintoksessa tehnyt työtä Jumalan valtakunnan levittämiseksi. — Merimatkalla vietimme muutamia herttaisia hetkiä mainion kauniilla Korfun saarella.
Toukokuun 29 p:nä aikaisin aamulla seisattui laiva Brindisin edustalle, ja me astuimme Italian mantereelle. Muutaman tunnin kuluttua pitkitimme rautateitse vanhaa Pompejia kohden, johon minä aijoin pysähtyä muutamaksi päiväksi. Jo saman päivän iltana k:lo 9 1/4 erosin rautatien asemalla Pompejin edustalla rakkaasta ystävästäni v. R:sta, joka lähti Rooman, Genuan, Milanon ja Sveitsin kautta omaistensa luoksi Saksanmaalle. Näin jäin yksinäni pitkittämään matkaa pohjoiseen päin. Ilman suuritta vastuksitta tein matkan Vesuviukselle, viivyin sitte muutamia päiviä ihanassa Napolissa ja vanhassa, muinaismuistoista rikkaassa Roomassa ja matkustin sitten Florensin, Milanon ja S:t Gotthard'in kautta Basel'in kaupunkiin Sveitsissä, jonne saavuin Kesäkuun 7:nä päivänä illalla.
Baselissa, jossa viivyin kokonaisen kuukauden, olin tilaisuudessa tarkastamaan niitä huomiota-ansaitsevia uskonnollisia oloja, jotka Sveitsissä ovat aikain kuluessa muodostuneet. Kehittynyt epäusko ja Jumalan kieltämys toiselta puolen, ja totinen kristillinen usko toiselta puolen ovat tässä maassa julkisessa sodassa keskenänsä, ne ovat erotetut toisistaan kuin kentiesi ei missään muualla. Joko — taikka! Joko ihmiset kuuluvat julkisesti uskottomien ja Jumalan kieltäjien joukkoon, taikka ovat he kokonansa yhdistyneet uskovaiseen joukkoon. Juopa näitten joukkojen välillä näyttää ihmissilmälle melkein ylipääsemättömäksi. Sotaa käydään julkisesti molemmin puolin, ja aseet ovat hyvin teroitettuja. Se, joka uskoo Jesukseen Kristukseen, tietää, millä tavalla tämä taistelu päättyy. Hän, joka kutsutaan "Voitonruhtinaaksi", ja josta raamattu sanoo, että "Jalopeura Juudasta on voittanut", on aivan varmaan johdattava hänen puolestansa taistelevan lauman ijäiseen voittoon.
Koitin Baselissa oleskellessani tutustua sisälähetyksen toimintatapoihin; sen eri haarat: kaupunkilähetys, sunnuntaikoulut, kristillinen diakonia, kolportööritoimi ja nuorukaisyhdistykset olivatkin erityisten tutkimuksieni esineenä. Siinä tarkoituksessa kävin Grischoonan laitoksessa, joka sijaitsee kahden tunnin matkan päässä Baselista, ja tein matkan Bern'iin, lähemmin tutustuakseni siellä vaikuttavan "Evangelische Gesellschaft'in" toimintaan. Baselissa ollessani oli suuri lähetysjuhla, jota tällä erällä vietettiin tavallista suuremmilla juhlallisuuksilla, koska oli kulunut seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten kun Baselin lähetys perustettiin. Juhlassa oli kymmeniä tuhansia ihmisiä läheltä ja kaukaa, niitten joukossa 129 pappia ja lähetyssaarnaajaa.
Matkallani pohjoiseen pysähdyin kahdeksi viikoksi Berliniin, tutustuakseni siellä olevan kaupunkilähetyksen ja nuorukaisyhdistyksen vaikutukseen.
Heinäkuun 22:na p:nä matkustin Tanskaan, jossa oleskelin viikon päivät Askov'in kansan-opistossa, kävin käymäseltä Börkop'in kansanopistossa ja olin Wiborg'in opettajakokouksessa sekä pohjoismaisessa koulunopettajainkokouksessa ja sunnuntaikoulukokouksessa Köpenhaminassa. Koetin tarkkaan tutkia kansan-opistojen syntyä, kehitystä ja luonnetta täällä niiden synnyinmaassa. Sen ohessa tahdoin lähemmin tutustua suureen sisälähetys-liikkeeseen, joka nykyään voittaa yhä enemmän alaa Tanskassa ja on luonteeltaan kirkollinen. Köpenhaminassa oleksiessani otin selvän sikäläisen kaupunkilähetyksen ja nuorukais-yhdisyksen toimintatavasta.
Loppuosan matka-ajastani Syyskuun 4:n päivään asti käytin Ruotsia varten, jossa olin "vapaassa pappis-kokouksessa" Tukholmassa ja kansanopisto-kokouksessa "Hvilan" kansanopistossa Skånessa, koetin saada tietoa kaupunkilähetyksen, sunnuntaikoulun ja nuorukais-lähetyksen toiminnasta Tukholmassa.
Syyskuun 5 p:nä saavuin jälleen rakkaaseen kotimaahani. Kaikki oli hyvin onnistunut. Niin kuin hyvä ystäväni Helsingin rautatien-asemalla eron hetkellä toivotti minulle, olikin Herra koko matkalla vahvistanut, auttanut ja tukenut minua vanhurskautensa oikealla kädellä. Hänen nimensä olkoon ylistetty ijankaikkisesti!