VELLAMO. Jotenkin — luulisin. — Silmät olivat pahimmat! Katselepa niitä! Onko niissä mielestäsi kaukaista kaihoa?
ROUVA VUORENPÄÄ (ikäänkuin säpsähtäen). Mitä? Kaukaista kaihoa?
VELLAMO. Niin. Hänen silmänsä olivat sellaiset.
ROUVA VUORENPÄÄ (varjostaa kädellään nähdäkseen vain silmät).
Ihmeellistä!
VELLAMO. Mikä niin?
ROUVA VUORENPÄÄ. Nuo silmät! — Katsopa niitä näin — ainoastaan silmiä!
VELLAMO. Mitä sitten?
ROUVA VUORENPÄÄ. Etkö tunne niitä? — Veljesi silmät!
VELLAMO. Ahdinko? — Ei mutta — tosiaankin! Sepä omituista!
ROUVA VUORENPÄÄ (puoliääneen). Se on sittenkin — aivan varmaan —