VELLAMO. Menneitten aikojen mielikuvituksen kummitus — tiedäthän sen.
ROUVA VUORENPÄÄ. Mikä liekin —! Mutta minä olen nähnyt sen.
VELLAMO. Missä?
ROUVA VUORENPÄÄ. Kosken niskalla — sulkutelineillä. (Nousee.) Tuo pato vaivaa minua — kiusaa. Tekisi mieleni räjähdyttää se auki.
VELLAMO. Niin, niin! — Minä ymmärrän — kummituksesi — koskesi painajainen —
ROUVA VUORENPÄÄ. Ei, ei! Siellä oli myöskin harmaa — vanha mies —
VELLAMO. Karpalosuon vaari lie ollut — hupelo vanhus — liikkuu usein kosken äyräillä.
ROUVA VUORENPÄÄ (kuuntelee). — Hss! — siellä tulee joku — varmaankin
Ahti — olkaamme vaiti tästä nyt —!
ANNI (tulee). Siellä etuhuoneessa on yövartija Varis. Hän tahtoo kivenkovaan päästä neidin puheille.
VELLAMO. Mitä hän minusta tahtoo?