VELLAMO. Hän loukkaantui ehkä, kun sinä — Miksi et voi sanoa eno
Karilaa enoksi?
AHTI. Hänhän on äidin eno, eikä minun.
VELLAMO. Onko se mikään syy?
AHTI. Hm! Jos hän ei olisi tehtaan osakas, niin kernaasti minun puolestani. Mutta asioimismaailmassa ei tunneta mitään enoja eikä orpanoita. Niistä on vain haittaa. (Nousee.) Ja kylmentääkseni herra hovineuvoksen liiallista sukulaisuutta —
VELLAMO. — puhuttelet häntä arvonimillä.
AHTI. Se pitää loitompana.
VELLAMO. Ja se on tarpeellista?
AHTI. Tietysti.
VELLAMO. Miksi niin?
AHTI. Huvittaisiko neiti taiteilijatarta —?