VELLAMO. Sanopas minulle, hyvä mies, millä sinä elät?
AHTI (kääntyy nopeasti Vellamoon, naurahtaa). Milläkö elän? (Terävästi.) Ethän liene —? — Hm! — Sinustahan voisikin täällä sukeutua —. (Miettii. — Hovineuvos Karila tulee vasemmalta. Hän on vanha, harmaapäinen ja sileäksi ajeltu. Liikkuu hitaasti ja varmasti. Puhuu harvaan, miettivästi ja terävästi. Ahti päättävästi Vellamolle.) Atelieen rakentaminen on lopetettava heti!
VELLAMO (menee Karilaa vastaan). Katsopas enoa! Hyvää päivää!
Tervetuloa, eno!
AHTI (tervehtii). Tervetuloa, herra hovineuvos!
HOVINEUVOS KARILA (viittaa kädellään). Ta, ta, ta!
VELLAMO. Kuinka sinä tällaisella ilmalla uskalsit lähteä liikkeelle?
HOVINEUVOS KARILA. Parempi tietysti olisi ollut huoneessa. (Tulee etualalle.) Mutta kun kerran täällä napavyöhykkeellä asuu ja elää, niin pitää kai toisinaan ulkonakin liikkua — pakosta ainakin.
VELLAMO. Istuhan nyt, eno! Tässä nojatuolissa on mukavaa.
HOVINEUVOS KARILA. Kiitos, kiitos!
AHTI. Minulla on kunnia onnitella teitä uuden arvonne johdosta.